Pian Björkin syntymän jälkeen hänen vanhempansa huomasivat etteivät he sopineet toisilleen ja niinpä he erosivat. Björk jäi asumaan äitinsä luokse, mutta vietti aikaansa myös isovanhempiensa ja isänsä luona. Björkin äidin kertomusten mukaan Björk osasi laulaa ennen kuin hän oppi puhumaan. Viisivuotiaana Björk aloitti musiikkikoulun, missä hän opetteli soittamaan mm. huilua (hänen vanhemmilla ei ollut rahaa ostaa oboeta). Björk on itse kuvaillut lapsuudenkotiaan hippikommuuniksi, mutta Björkin äidin mielestä Björk liioittelee asiaa kuten monia muitakin asioita. Viettäessään aikaansa eri tahoilla Björk kuuli paljon erilaista musiikkia: kotona mm. Jimi Hendrixiä ja Janis Joplinia, isovanhempiensa luona jazzia, musiikkikoulussa klassista musiikkia ja NATOn tukikohdan radioaseman lähettämää pop-musiikkia.
11-vuotiaana Björk teki ensimmäisen levynsä äitinsä muusikkoystävien kanssa. Levy sisälsi suosittuja islantilaisia lauluja sekä muutamia cover-kappaleita mm. Beatlesin Fool on the hill ja Stevie Wonderin Your kiss is sweet. Levyllä on myös Björkin itse kirjoittama kappale Jóhannes Kjarval, joka on tehty islantilaisen taidemaalari Jóhannes Kjarvalin kuoleman muistoksi. Levy myi islannissa kultaa ja nykyään keräilijät maksavat siitä tuhansia markkoja. Levyn saaman suosion jälkeen kaikki islantilaiset tunsivat Björkin, mistä hän ei pitänyt ollenkaan ja niinpä hän kieltäytyi tekemästä toista levyä.
Sex Pistolsin nostaessa punkin suureen suosioon Englannissa 1970-luvulla myös Islantiin alkoi syntyä punk-bändejä kuin sieniä sateella. Björk ystävineen perusti monia punk-vaikutteisia yhtyeitä (mm. Exodus ja Tappi Tíkarrass), mutta monet niistä olivat varsin lyhytikäisiä. Kukl oli ensimmäinen vakava yhtye ja ilmeisesti liiankin vakava, koska omien sanojensa mukaan yhtye hajosi lopulta touhun mentyä liian vakavaksi. Kukl teki kuitenkin kaksi levyä ja kiersi ympäri Eurooppaa esiintymässä.
Kesäkuun 8. päivänä vuonna 1986 Björk synnytti pojan, Sindrin, ja samana päivänä sanotaan Bad Tasten (Smekkleysa) saaneen alkunsa. Bad Tasten perusti joukko nuoria taiteilijoita ja sen perusajatus on taistella "hyvää makua", mikä on luovuuden pahin vihollinen, vastaan. Bad Tasten tarkoitus oli tukea kaikilla tavoin samoin ajattelevia islantilaisia taiteilijoita ja perustaa mm. radioasema ja ravintola, julkaista kirjoja ja levyjä jne. Ensimmäinen Bad Tasten julkaisu oli Reaganin ja Gorbachevin Reykjavikissa järjestettyjen rauhanneuvottelujen kunniaksi julkaistu postikortti. Kortti oli niin suosittu, että siitä saaduilla rahoilla julkaistiin hiljattaen perustetun The Sugarcubes-yhtyeen (Sykurmolarnir) ensimmäinen single.
Bad Tasten ja Sugarcubesin takana olivat pitkälle samat ihmiset, eli Björk Guðmundsdóttir (laulu), Einar Örn Benediktsson (laulu ja trumpetti), Thor Eldon (kitara), Bragi Ólafsson (basso), Sigtryggur Baldursson (rummut) ja Margrét Örnólfsdóttir (koskettimet). Yhtyeen tarkoitus oli pitää hauskaa ja musiikki oli vain sivuseikka. Heti kun homma ei huvittaisi, yhtye lopetettaisiin. Sugarcubesin ensimmäinen single ei saavuttanut suurta suosiota Islannissa, mutta kun englantilaisen Melody Maker -lehden arvostelija ylisti singleä ja valitsi sen "viikon singleksi", niin tie menestykseen oli avoin. Pian kaikki suuret levy-yhtiöt tarjosivat miljoonia yhtyeelle, mutta Sugarcubes valitsi One Little Indianin, koska se halusi säilyttää mahdollisimman suuren vaikutusvallan musiikkiinsa.
Sugarcubesin ensimmäinen levy Life's too good sai loistavat arvostelut ja se myi yli miljoona kappaletta. Toinen levy Here today, tomorrow next week! sai kuitenkin paljon huonommat arvostelut kuin edeltäjänsä ja jäi myös sen myynnistä. Edes laaja maailmankiertue ei muuttanut asiaa. Lopun alku häämötti ja yhtyeen jäsenet keskittyivät välillä omiin projekteihinsa. Björk mm. teki trio Guðmundar Ingólfssonarin kanssa jazz-vaikutteisen levyn Gling-Gló ja vieraili englantilaisen 808 Staten levyllä ex:el. Täyttääksen sopimuksensa julkaistiin Sugarcubesin viimeinen levy Stick around for joy vuonna 1992. Viimeisellä kiertueellaan Sugarcubes esiintyi U2n lämppärinä soittaen suurilla stadioneilla kymmenille tuhansille ihmisille.
Jo ennen Sugarcubesin toiminnan loppumista Björk oli alkanut tehdä omia lauluja ja yhtyeen hajottua Björkillä oli vain yksi vaihtoehto, nyt tai ei koskaan. Björk oli jo usean vuoden ajan valmistellut lauluja mielessään ja vihdoin hänellä olisi mahdollisuus saada ne levylle. Björk muutti Sindrin kanssa Lontooseen, missä hän alkoi valmistella levyä mm. Nellee Hooper ja Graham Massey apunaan. Levy sai nimen Debut, koska se oli ensimmäinen oikea Björkin itsensä tekemä levy. Kun levy julkaistiin, niin oli selvää, että yksi 1990-luvun tärkeimmistä levyistä oli tehty. Debut sai loistavat arvostelut ja se myi melkein kolme miljoona kappaletta vaikka One Little Indian oli odottanut sen myyvän 30 000 kappaletta.
Levyä seurasi maailmankiertue ja suuri suosio. Maailman suosituin naisartisti Madonna oli myös kuullut Björkin maailmanvalloituksesta ja hän halusi Björkin laulavan hänen seuraavalla levyllään. Björk kieltäytyi, mutta kirjoitti ystävälleen Nellee Hooperille laulun Bedtime story, joka päätyi Madonnan Bedtime stories levylle.
Konsertoituaan ympäri maailmaa Björk aloitti seuraavan levyn tekemisen. Tällä kertaa hänellä oli apunaan mm. Tricky, Howie Bernstein ja Graham Massey. Levy sai nimen Post ja se äänitettiin pääosin Bahaman hiekkarannoilla. Levyä seurasi jälleen laaja maailmankiertue, joka toi Björkin soolourallaan ensimmäistä kertaa Suomeen. Helmikuussa 1996 Björk palkittiin jo kolmannella BRIT awardilla. Palkinnon ojensi Björkille hänen silloinen poikaystävä Goldie Hong Kongissa. Maailmankiertue jatkui ja vain muutamaa päivää myöhemmin Björk näytti Bangkokissa kuinka käsitellä liian innokasta lehdistöä ja hyökkäsi yhden virkaintoisen toimittajan kimppuun TV-kameroiden edessä. Omien sanojensa mukaan Björk puolusti poikaansa, jonka kanssa hän oli juuri saapunut lentokentälle. Myöhemmin Björk pyysi toimittajalta anteeksi ja lähetti hänelle kukkia.
Syyskuussa 1996 Björk oli juuri aloittanut uuden levyn äänitykset, kun yhdysvaltalainen mies lähetti Björkin Lontoon-asuntoon kirjepommin, koska ei pitänyt siitä, että Björk seurusteli Goldien kanssa. Pommin tekijä ampui itsensä postitettuaan pommin. Poliisi löysi pommin Lontoossa postitoimistosta ennen sen perille toimittamista ja koko tilanne päättyi ilman turhia ihmisvahinkoja. Luonnollisesti Björk järkyttyi tapahtuneesta, mutta jatkoi uuden levyn tekemistä Espanjassa.
Vuosi kirjepommin jälkeen Björkin Espanjassa tekemä Homogenic julkaistiin. Björk tuotti levyn pääosin itse, mutta mm. Eumir Deodato ja LFOn Mark Bell auttoivat häntä. Homogenic on nimensä mukaan tasalaatuinen. Levyn kolme keskeistä elementtiä ovat jouset (Icelandic string octet), biitit (Mark Bell) ja tietenkin Björk. Nämä muodostavat yhdessä levyn, joka on synkempi ja urheampi kuin Björkin aiemmat levyt. Vuoden 1996 vaikutukset ovat selvästi kuultavissa Homogenicilla. Loppuvuodesta Björkin oli tarkoitus tehdä Pohjois-Amerikan-kiertue, mutta marraskuussa ilmennyt munuaistulehdus muutti suunnitelmia ja kiertue siirtyi kevääseen. Palattuaan Eurooppaan Björk kiersi ympäriinsä festivaalilta toiselle poiketen aurinkoiseen Ruisrockiin kesäkuun lopussa.
Homogenicia seurannut kiertue päättyi tammikuussa 1999 Islantiin. Tavoistaan poiketen Björk ei aloittanut uuden levyn äänityksiä vaan elokuvan kuvaamisen. Tanskalainen käsikirjoittaja ja ohjaaja Lars von Trier oli nähnyt yhden Björkin musiikkivideoista ja pitänyt näkemästään niin paljon, että halusi Björkin näyttelemään seuraavaan elokuvaansa. Elokuva olisi musikaali ja viimeinen osa Larsin A heart of gold -trilogiasta, jonka kaksi aiempaa osaa olivat Aallonmurtaja (Breaking the waves) ja Idiootit. Björk ei halunnut näyttelijäksi, mutta suostui tekemään musiikin elokuvaan. Lars oli kuitenkin vähintään yhtä itsepäinen kuin Björk ja lopulta Björk suostui myös näyttelemään. Muita näyttelijöitä olivat mm. Catherine Deneuve ja Peter Stormare.
Dancer in the dark sai ensi-iltansa toukokuussa 2000 Cannesin elokuvajuhlilla. Elokuva sai ristiriitaisen vastaanoton, mutta voitti parhaalle elokuvalle jaettavan Kultaisen palmun ja Björk palkittiin parhaana naisnäyttelijänä. Yleisön mielipiteen ympäri maailmaa jakanut elokuva sai lukuisia ehdokkuuksia alan palkinnoille (mm. Oscar ja Golden globe) ja voittikin niistä useita (mm. Euroopan elokuva-akatemian jakamat paras elokuva ja paras näyttelijätär).
Björk sanoi pitäneensä roolihahmostaan, Selmasta, niin paljon, että yksi syy suostua näyttelemään oli mahdollisuus puolustaa häntä. Björk sanoi myös ettei varsinaisesti näytellyt vaan hänestä tuli elokuvan tekemisen ajaksi Selma. Elokuvan musiikkia julkaistiinkin levyllä nimeltä Selmasongs. Lars kirjoitti laulujen sanat yhdessä Björkin pitkäaikaisen ystävän, Sjónin, kanssa ja Björk teki musiikin mm. Mark Bellin, Vincent Mendozan ja Guy Sigsworthin kanssa. Merkittävä osa laulujen äänimaailmoista muodostuu elokuvan kuvauspaikoilta äänitetyistä äänistä. Björk ei halunnut, että levy yrittäisi olla elokuva tai päinvastoin ja osa levyllä olevista lauluista poikkeaa elokuvassa kuulluista versioista. Selmasongsilla Björkin kanssa laulaakin esimerkiksi Radioheadin laulajana tunnettu Thom Yorke.
Björkin vierailu elokuvamaailmassa jäi lyhyeksi. Elokuussa 2001 julkaistiin pääosin Björkin uudessa kotikaupungissa New Yorkissa tehty Vespertine, joka on monella tapaa suoraa jatkoa Homogenicin viimeiselle laululle. Vespertine on tunnelmaltaan hauraan rakastunut ja intiimi. Aiempaa monitasoisemmassa ja järkeilemättömämmässä kokonaisuudessa kuuluu elokuvanteon raskaus, mutta ennen kaikkea Björkin uusi poikaystävä, yhdysvaltalainen taiteilija Matthew Barney. Musiikillisesti keskeisiä tekijöitä ovat Matmos, harpisti Zeena Parkins, kannettavat tietokoneet ja Internet. Vespertinen julkaisua seurasi vuoden loppuun jatkunut kiertue maailman hienoimmissa oopperataloissa ja konserttisaleissa.
Yhdeksän kuukauden kuluttua, lokakuun 3. päivänä vuonna 2002 Björk synnytti toisen lapsensa, Ísadóra-tyttären. Marraskuussa julkaistiin Internet-äänestyksen perusteella koottu kokoelmalevy Greatest hits sekä Björkin itsensä koostama Family tree. Seuraavana kesänä Björk oli jälleen kiertueella esiintyen lähinnä festivaaleilla. Elokuussa 2003 julkaistiin Björkin soolouran kattava neljän levyn Live box.
Joka elää, hän näkee.
Kommentteja ja korjauksia voi lähettää osoitteeseen panu.ranta@iki.fi.
Viimeksi päivitetty 2004-09-16.
takaisin Björk-sivulle