TV-maailma nro 12/2000 teksti Otto Itälä "Tyttö ja viikinkikompassi" Islantilainen poptähti BJÖRK on tinkimätön oman tiensä kulkija. Hänet tunnetaan omaperäisestä musiikista, erikoisista videoista ja nyt myös elokuvasta Dancer in the Dark, jonka pääosasta hänet palkittiin Cannesin Kultaisella palmulla. Kotimaassaan Björk on kiistelty hahmo, jonka uskollisin puolustaja on oma isä, ammattiyhdistysjohtaja Gudmundur Gunnarsson. Toimittaja Otto Itälä tapasi Gudmundurin Reykjavikissa ja kuuli, millainen vaikutus sähkömiesten ay-liikkeen kesämökeillä on ollut Björkin luovuuteen. Björk on kuin vesipeto. Hän ui tasaisin, voimakkain vedoin Arbaerin uimalan altaan päästä päähän. Välillä hän pysähtyy ihailemaan kotikaupunkinsa Reykjavikin siluettia, joka näkyy alhaalla meren rannassa. Uimarin vasemmassa käsivarressa on pyöreä tatuointi. Yksinkertaisen mutta hurjan näköinen kuvio on hänen omien sanojensa mukaan viikinkien kompassi, jossa on kaksi ikivanhaa taikakuviota: galdrastafir ja aegishajlamar. "Minulla on tatuointi sen takia, että en eksyisi. Kun viikingit joutuivat myrskyihin tai sumuun, he maalasivat tällaisen kuvion hiilellä otsaansa", Björk on kertonut. Nyt muinainen kompassi ohjaa Björkiä höyryävissä kahluualtaissa, joiden vesi on noin 40-asteista. Muut kylpijät tunnistavat hänet, mutta fanihysteriasta tai kateellisista katseista ei ole tietoakaan. Täällä Reykjavikin lähiössä Björk ei laita käsiään kasvojensa eteen, ei ilmeile pikkutyttömäisesti eikä sihise vastaantulijoille kuten It's So Quietin videossa. Myöhemmin Björk seuraa jalkapalloa uimalan aulan televisiosta. Hän on pukeutunut valkoiseen kylpytakkiin ja kietonut hiuksensa isoon valkoiseen pyyhkeeseen. Kuten kaikki muutkin, hän iloitsee Islannin ja Ranskan tasapelistä EM-karsintaottelussa. Yhteistyö Dancer in the Darkin ohjaajan Lars von Trierin kanssa on ollut vaikea, ja vaikka vuoden kestävä prosessi on edelleen kesken, Björkin on jälleen kerran tehnyt mieli palata Islantiin hakemaan virvoittavia kylpyjä ja yksinäisyyttä. "Islannissa olen aina sisäänpäinkääntynyt, Englannissa ja muualla maailmassa ulospäinsuuntautunut." Laulua kalatehtaassa Björkin ja Dancer in the Darkin Selman samankaltaisuuksia on pohdiskeltu melkein jokaisessa jutussa, joka elokuvasta on julkaistu. Musiikki on tarjonnut molemmille pakotien arjen kovuudesta. Ei ole olemassakaan niin ankeaa tilannetta, ettei sitä voisi piristää laulamalla. Björk opetteli soittamaan useita instrumentteja jo lapsena. Nuorena hänellä oli tapana vaellella vuoren rinteillä ja laulaa itsekseen, mikä ei häirinnyt ketään harvaan asutulla maaseudulla. Kuva on kuin suoraan Ibsenin Peer Gyntistä, mutta se pitää paikkansa. 15-vuotiaana Björk oli jo ehtinyt olla töissä sekä kalatehtaassa että Coca-Cola-tehtaan pullottamossa. Jälkimmäisessä hän jatkoi yksinäistä lauluaan pullojen loputtoman kilinän tahdissa, eikä silloinkaan häirinnyt ketään, koska laulu hukkui salin valtavaan meteliin. Björkin debyyttilevy Björk Gudmunsdottir oli tavallista kunnianhimoisempi lapsitähtiprojekti. Teini-iässä laulaja siirtyi punkbändikokeiluihin. Hän myös perusti ystäviensä kanssa oman yrityksen, jonka nimi Smekkleysa tarkoittaa huonoa makua. Musiikin teon lisäksi pääasia oli taistelu sovinnaisuutta vastaan. Björk ja kumppanit allekirjoittivat Pablo Picasson ajatuksen, jonka mukaan hyvä maku on luovuuden pahin vihollinen. "Huonon maun" ensimmäinen tuotos oli Reaganin ja Gorbatshovin Reykjavikissa käymien neuvottelujen kunniaksi julkaistu postikortti. Kortista tuli niin suosittu, että siitä saadut rahat riittivät Björkin ja hänen silloisen poikaystävänsä Sugarcubes- yhtyeen ensimmäisen singlen tuottamiseen. Särisevää vaihtoehtorockia esittänyt Sugarcubes avasi Björkin tien kansainväliseen maineeseen. Kulttisuosiosta oli yllättävän lyhyt matka jättimäisiin myyntilukuihin ja trendilehtien kansiin, kun Björkin soololevy Debut ilmestyi Sugarcubesin hajottua 1993. Björkistä tuli maailman tunnetuin islantilainen, vaikka hän asuikin suuren osan ajastaan Lontoossa ja Kööpenhaminassa. Pitäkää saarenne "Monet sanovat, että olemme hyvin samanlaisia. Haluamme tehdä asiat oman päämme mukaan, välittämättä siitä, mitä muut ihmiset ajattelevat", kertoo Björkin isä Gudmundur Gunnarsson. Istumme muutama päivä Cannesin elokuvajuhlien jälkeen hänen kotonaan Reykjavikissa pohtimassa Björkin merkitystä Islannille. Asiaa voisi tutkailla toisestakin suunnasta. Joskus tuntuu, että Björk on tunnetumpi kuin Islanti. "Cannesin voiton jälkeen ihmisten on ehkä helpompi hyväksyä Björk sellaisena kuin hän on. Aikaisemmin Björkin omapäisyys on ärsyttänyt monia ihmisiä, ja häntä on usein yritetty latistaa johonkin islantilaiseen perusmuottiin", isä nauraa. Björkin tekemiset ovat Islannissa aiheuttaneet keskustelua aina hallitustasolla saakka. Tunnetuin tapaus on viime keväältä, jolloin isä Gudmundurkin joutui puolustamaan tytärtään lehtien palstoilla. "Björk mainitsee aina maailmalla olevansa Islannista ja hän maksaa veronsa tänne. Hallituksen rahat eivät koskaan riittäisi sellaisen kampanjan järjestämiseen, joka tekisi Islantia yhtä tehokkaasti tunnetuksi kuin Björk", isä sanoo tyynesti mutta ylpeästi. "Kirjoitin nämä tosiasiat lehteen, koska minusta tytärtäni arvosteltiin väärin perustein." Kaikki sai alkunsa ympäristöaktivistien kampanjasta, jolla pyrittiin estämään hallituksen suunnitteleman uuden lämpövoimalan rakentaminen Islannin itäosaan. Tarkoituksena oli tehdä bisnestä geotermisen energian avulla. Monien mielestä samalla olisi tuhoutunut liikaa arvokasta luontoa. Björk oli tiukasti mukana vastustamassa rakentamista. Toisaalta Björk oli löytänyt itselleen palan islantilaista luontoa - pienen Ellidaeyn saaren. Hän otti yhteyttä suoraan pääministeriin, ja ilmoitti haluavansa vuokrata tai ostaa pienen majakkasaaren valtiolta. Tämä pillastutti poliitikot, joille lämpövoimala oli ehtinyt muodostua arvovaltakysymykseksi. Heidän mielestään Björk toimi eri tavalla kuin opetti. Kritiikki Björkiä kohtaan oli kovaa. Ay-johtajana työskentelevä isä antoi tapojensa mukaan poliitikkojen kuulla kunniansa. Nyt myös yksityisasioissa. Hänen mielestään islantilaiset saisivat olla iloisia siitä, että Björk suunnittelee studionsa siirtämistä takaisin kotimaahansa. Vaikkakin vain pienelle yksinäiselle saarelle. "Lopulta pääministeri olisi myynyt saaren Björkille, mutta silloin oli jo liian myöhäistä. Tyttäreni sai asiassa viimeisen sanan. Hän sanoi poliitikoille: pitäkää saarenne! Se ei enää riitelyn jälkeen kiinnostanutkaan häntä." Tämä on oikukkaalle Björkille tyypillistä käytöstä. Sama kuvio toistui Cannesissa, jossa elokuvan tuottajat halusivat näyttää lehdistölle tiettyjä videoita elokuvan tekovaiheesta. Björk piti niitä väärinä ja huonoina ja päätti, että lehdistötilaisuus voidaan pitää ilman häntä. "Hän haluaa aina pitää ovet auki ja säilyttää mahdollisuuden omiin valintoihin", kuvailee isä. Björkin omapäisyydestä saatiin esimerkki myös Dancer in the Darkin kuvausten aikana. Ohjaaja von Trierin ja pääosanesittäjän näkemykset menivät ristiin, ja Björk katosi kuvauspaikalta kahdeksi päiväksi. Palatessaan hän esitti koko työryhmälle oman manifestinsa, jonka mukaan hänellä on joka tapauksessa viimeinen sana elokuvaan säveltämänsä musiikin käytön suhteen. Kuvaukset jatkuivat, mutta ilmeisen myrskyisissä merkeissä. Yksinhuoltajan tarina Björkin vanhemmat erosivat, kun tyttö oli kaksivuotias. Äiti meni uudelleen naimisiin rockmuusikon kanssa. Äiti ja tytär eivät olleet aina samaa mieltä kaikesta. Björk alkoi päättää asioistaan itse jo hyvin varhaisessa vaiheessa. "Björk koki lapsena ja nuorena tavallisen sosiaalisen elämän säännöt mutkikkaina ja vaikeina. Nykyään hän pitää silloista asennettaan naiivina, mutta ei kai ole todellisuudessa juurikaan muuttanut sitä." Toisaalta isä on tyytyväinen siitä, että Björkistä ei koskaan tarvinnut olla huolissaan. Gudmundurille jäi aikaa taiteilijaelämään. Hän kuului kymmenen hengen muusikko- ja kirjailijaryhmään, joka pitää edelleen yhteyttä. Monista sen jäsenistä on tullut arvostettuja kirjailijoita. Isää ja tytärtä yhdisti ennen kaikkea luonto. Isä asuu edelleen kuukauden ajan joka kesä teltassa keskellä luontoa, ja samaan tyyliin elettiin jo Björkin ollessa lapsi. Nykyään Gudmundur johtaa elektroniikka-alan ammattiliittoa, joka omistaa muun muassa neljäkymmentä kesämökkiä eri puolilla Islantia. Aina kun Björk haluaa säveltää rauhassa, hän vuokraa jonkin noista mökeistä. Isä vakuuttaa ylpeänä, että tyttären parhaat sävellykset ovat syntyneet ammattiliiton lomamökeissä! Alun perin Björkin piti vain säveltää Dancer in the Darkin laulut. Miksi hän suostui myös pääosaan? "Uskon, että nuoren naisen ja pienen pojan tarina alkoi kiinnostaa Björkiä sävellystyön aikana. Hän on itsekin elänyt pitkään kahdestaan poikansa Sindrin kanssa", arvelee isä. "Toista kertaa hän tuskin enää näyttelee elokuvassa. Tulevaisuudessa kuulemme Björkin musiikkia varmasti enemmän konserttisaleissa kuin MTV:ssä", isä hymyilee. Sen tarkemmin on turha arvioida, mihin suuntaan viikinkikompassi näyttää tulevaisuudessa. "Björkin koko elämä on oikeastaan sen osoittamista, ettei kaikkien tarvitse tehdä asioita samalla tavalla", isä sanoo viisaasti. [] Dancer in the Dark avaa tämänvuotisen Espoo Ciné -elokuvalestivaalin elokuussa. Elokuvasta enemmän sivulla 29. Kuvatekstit: LAULAVA LÄHETTILÄS: Björkin maailmanvalloitus on tehnyt hänestä tunnetumman kuin synnyinmaastaan Islannista. OMAPERÄINEN TAITEILIJA: Björk on tottunut ilmaisemaan kärjekkään mielipiteensä milloin poliitikoille, milloin esikoiselokuvansa ohjaajelle Lars von Trierille.