TV-maailma nro 12/2000 Teksti Antti Lindqvist "Dancer in the Dark" Jalka nousee pimeydestä Lars von Trier aloittaa uuden syklin elokuvan historiassa, arvelee Dancer in the Darkin nähnyt kriitikkomme Antti Lindqvist. Takavuosien punk-henkisestä ihmepojasta kypsäksi aikuiseksi elokuvantekijäksi kasvaneen tanskalaisen Lars von Trierin uutuus Dancer in the Dark voitti Cannesissa Kultaisen palmun. Teos sai festivaaleilla sekä kiivaita kannattajia että vankkumattomia vastustajia. Variety-lehti piti musikaali-tragedia-melodraamaa "taiteellisena konkurssina lähes joka tasolla". Olen täysin eri mieltä. Jo elokuvan alku ällistyttää ja hiljentää vahvalla vertauskuvallisuudellaan, jota ei tietenkään ymmärrä kuin vasta tarinan nähtyään. Ennen kuin valkokangasta peittävät verhot avautuvat, saliin kietoutuu hiljalleen keinuva melankolinen musiikki, joka kestää muutaman minuutin. Kysymyksessä ei ole pelkästään 1930-luvun tyylinen alkusoitto, vaan luja allegoria elokuvan päähenkilön sokeutumisesta, jonka myötä sävelet saavat aiempaa suuremman sijan hänen sielunelämässään. Ruotsissa kuvatun Dancer in the Darkin tapahtumat sijoittuvat havupuiseen Washingtonin osavaltioon vuonna 1964. Ollaan kaukana maailman myllerryksistä. Tässä todellisuudessa aika on ikään kuin jämähtänyt paikoilleen ja antanut tilaa tarinalle, joka muistuttaa aluksi 1910- ja 1920-luvun melodraamoja. Niitä, joissa Lillian Gish, ZaSu Pitts, Fannie Ward ja Mary Pickford joutuivat viattomina neitoina kohtaamaan maailman loputtoman pahuuden. Voisi melkein liioitella ja ajatella, että von Trier haluaa aloittaa uuden kierroksen, syklin, elokuvan historiassa sen toisen varsinaisen vuosisadan alussa. Mollamaija ja pikkulintu Ajatukset kulkevat mykän kauden vuosiin sekä tarinan että pääosaa esittävän Björkin takia. Islantilaisen laulajan ja säveltäjän olemuksessa yhdistyvät mollamaijamainen lapsekkuus ja pikkulinnun hauraus. Hänhän suorastaan huutaa suojelusta itselleen, suuria kouria jotka oltavat hänet huomaansa, paijaavat ja vievät kotiin turvaan. Björkin läsnäolo hallitsee koko elokuvaa niin kattavasti, että hänen palkitsemisensa amatööriydestä huolimatta Cannesin kisan parhaana naisnäyttelijänä on täysin ymmärrettävää. Björk on tarinassa Tsekkoslovakiasta saapunut siirtolainen Selma, kymmenvuotiaan Gene-pojan yksinhuoltaja, joka asuu pikku vuokramökissä paikallisen poliisin Billin (David Morse) pihapiirissä. Selma työskentelee metallitehtaassa, jossa prässätään pesuvateja. Työ vaatii nopeutta ja tarkkuutta. Selma on vähitellen sokeutumassa, minkä huomaa myös hänen iäkkäämpi kollegansa ja paras ystävänsä Kathy (Catherine Deneuve). Gene on perinyt saman sairauden. Niinpä äiti onkin säästänyt vähistä tienesteistään sukanvarteen tukun taaloja, jotta poika pääsisi leikkaukseen. Kun vuokraisäntä sieppaa säästöt ja väittää katalasti Selman varastaneen hänen rahansa, käynnistyy monisyinen verinen tragedia, jonka myötä elokuva ikään kuin harppaa pari vuosikymmentä eteenpäin, jonnekin 1940- ja 1950-luvun tyyliseen tarinointiin, rikosdraamojen ja oikeussaliotteluiden todellisuuteen. Eloisa synteesi Helpotusta ja lohtua suovan pakopaikan Selmalle antaa musiikki. Hän kuulee sitä kaikkialla ja innoittuu kuvittelemaan niin tehdassaliin kuin ohi kiitäviin tavarajuniinkin ihmisiä, jotka tanssivat hänet heleästi sirkuttavan laulunsa vauhdittamina. Tanssit eivät ole niin hiottuja kuin entisajan Hollywood-musikaaleissa, sillä ne on tietoisesti toteutettu yksinkertaisen Selman mielennäkyinä, sadan kameran koreografialla. Ohjaaja von Trierin kerronta on paikoin saumaista ja jopa kompuroivaa, mutta moinen rosoinen rupisuus vain lisää kokonaisuuden elämänmakuisuutta ja lähentää siinä missä ylenpalttinen hienosäätöisyys voisi etäännyttää. Dancer in the Dark on varsin monen aineksen eloisa synteesi, jossa on mukana lähes kaikkea kansansadun ja musiikkivideon väliltä paitsi erotiikkaa ja selkeää yhteiskunnallisuutta. Elokuva kuljeksii samalla tavoin tunteiden turuilla kuin von Trierin edellinen kansainvälinen menestys Breaking the Waves. Nytkin on kysymys sairaan naisen kamppailusta tilanteessa, jossa unelmat ja arki törmäävät katkeralla tavalla. Dancer in the Darkin ensi-ilta Suomessa 8.9. Elokuva esitetään Espoo Cinén avajaisissa 22.8. Enemmän Björkistä sivuilla 6-9. Kuvatekstit: Björkin läsnäolo hallitsee Lars von Trierin uutta elokuvaa.