Turmelu  ??.??.2000

Teksti Anne Maijala, Eve Vuorela, Mirjami Lehtinen ja Nina-Maria Ojala

arvio 10/10


"Dancer in the Dark" ravistelee katsojaa


Lars von Trierin ohjaama elokuva Dancer in the Dark piti katsojaa 
vallassaan loppuminuuteille asti. Elokuva kertoo traagisen tarinan 
sokeutuvasta äidistä, joka yrittää pelastaa pienen poikansa samalta 
kohtaloita.

Elokuvan pääosassa esiintyy islantilaislaulajatar Björk, joka esittää 
Tsekkosiovakiasta poikansa kanssa Amerikkaan 1960- luvulla muuttanutta 
Selma-äitiä. Sairaudestaan huolimatta Selma raataa tehtaassa 
ansaitakseen rahaa, jotta hänen poikansa näkö voitaisiin pelastaa 
leikkauksella. Selman parasta ystävää Kathya näyttelee ranskalaistähti 
Catherine Deneuve. Peter Stormare esittää Seirnaan korviaan myöten 
rakastunutta, sympaattista Jeffiä. Seirna asuu asuntovaunussa ystäviensä 
takapihalla. Ystävistä tulee kuitenkin vihollisia, kun ystävänperheen 
mies (David Morse) rahapulassaan varastaa Selman säästämät rahat.

Elokuvassa kantavana voimana on juonen lisäksi musiikki. Päähenkilö 
Selma rakastaa Hollywood-rnusikaaleja ja kaikki ympäröivät äänet 
muuttuvat hänen korvissaan musiikiksi. Kun työ tehtaassa käy liian 
raskaaksi, Selma kuvittelee koneiden jyskeen olevan musiikkia. Selman 
kuvitelmissaan elämät värikkäät musiikki- ja tanssikohtaukset antavat 
hyvää vastapainoa harmaalle todellisuudelle. Björk on säveltänyt 
elokuvan musiikin ja laulaa omaan erikoiseen tyyliinsä. 
Musikaalikohtaukset sijoittuivat realistisiin olosuhteisiin, eikä aina 
tiennyt, oliko kyse todellisuudesta vai Selman haaveista.

Kamerankäyttö elokuvassa oli omaperäistä, mutta tehokasta. Suurin osa 
elokuvan kohtauksista oli kuvattu käsivaralta, joka sai tunnelman 
vaikuttamaan dokumenttimaiselta. Myös erikoiset lähikuvat loivat 
tiivistä tunnelmaa. Musiikkikohtauksia oli kuvattu eripuolille 
sijoitetuilla digitaalikameroilla.

Elokuva todella pysäytti ja hiljensi katsojan. Dancer in the Dark on 
tarina todellisesta rakkaudesta ja uhrautuvaisuudesta. Elokuva ei ollut 
niinkään viihdettä eikä tekemällä tehty nyyhkytarina, vaan pikemmin 
aidosti koskettava, todentuntuinen kertomus. Elokuva ei tuntunut 
pitkältä, vaikka se kestikin 2 tuntia 20 minuuttia. Jokaiselle voisi 
todella tehdä hyvää mennä katsomaan tällainen ajatuksia herättävä, 
erilainen elokuva, joka mielestämme ei täytä viihteen kriteerejä, mutta 
sen sijaan jättää jotain pysyvämpää katsojalle.

Raatimme antoi elokuvalle yksimielisesti täydet kymmenen pistettä.