???????? nro ??/1995 teksti Roger Morton "Björk Gudmundsdottirin vimmainen matka" Björk nauraa. Hän istuu maaseutuhotellin tammipaneloidussa aulassa edessään terveellinen aamiainen ja roiskii vaalenapunaista jugurttia hopeisen teeastiaston ylle ja hytkyy omituisen tarttuvasta naurusta. Björkin nauru ei kuulosta pikku tytön tirskunalta. Björkin nauru on syvää, jatkuvaa, nikottelevaa ja ruokotonta. Sellaista orangutangin piereskelevää kurkkuääninaurua, karkurin naurua, »elämä on yhtä benjihyppyä»-naurua ja se on pelottavan tarttuvaa. Ensin Björk alkaa yskähdellä kuin hanhi. Sitten hänen islantilainen ystävänsä Yoga alkaa keinua edestakaisin tuolillaan, jonka jälkeen kahvikannu alkaa täristä ja sen vieressä oleva riisimurokulho halkeaa. Lopulta tutina saavuttaa vastapäisellä sohvalla istuvan, ruutupaitaisen miehen, joka alkaa hälyttävästi puhkua ja vinkua tietämättä itsekään miksi. Hämmentävintä näissä höyryveturiäänissä on se, että sohvalla istuva palavasilmäinen tyyppi on Tricky ja että hän on nauranut tällä tavoin siitä asti, kun hän edellisenä iltana meni sänkyyn. Mitä ilmeisimmin pari päivää Björkin seurassa ovat tukkineet Trickyn pillit. Osaatko puhua yhtään islantia, Tricky? - En, mutta osaan nauraa islanniksi, ssshhheheheheh. Tänä aamuna De Snootsfordin maaseutukartano New Forestissa kokee ensimmäistä kertaa hullut islantilaisbristolilaiset teekutsut. Ja taas tapahtuu yksi näistä urbaanien popkummajaisten ja englantilaisen maaseutuhienostuneisuuden välisistä yhteentörmäyksistä. Henkilökunta hiippailee kaupunkilaisten ympärillä kantaen hissukseen ruokaa ja tuoden viestejä sillä aikaa kun Björk ja Björkin levyä mukana tekemässä ollut Mr. Tricky höpöttävät kummallista studiokieltään. - Tuntuuko nauraminen paremmalta kuin jumppaaminen ennen nukkumaanmenoa?, kysyy Björk, osoittaen kysymyksensä paikalle kokoontuneille muusikoille ja pölvästeille. - Nauraminen tekee hyvää, koska se vapauttaa endorfiineja, vastaa yksi paikalla lojuva muusikko. - Delfiinejä? Vapauttaako se sinussa delliinejä?, tiedustelee Björk. Ajatus mikroskooppisen pienistä vesinisäkkäistä polskimassa ihmisaivoissa mietityttää hetkisen. - Eei. Ei delfiinejä. Endorfiineja. Ne ovat kivunlievittäjiä (painkillers), vastaa muusikko. Björk näyttää vieläkin hämmentyneeltä. - Pingviinejä (penguines)? Ovatko ne pingviinejä? Sekaannuksen saavuttaen lakipisteensä, nostaa Yoga, hierojien kuningatar, mitään selittämättä kätensä ilmaan aivan kuin muodostaakseen niillä varjokuvan linnusta. - Onko tuo joutsen?, Björk tiedustelee. Nyt meillä on kasassa koko eläinkunta. Ja näin homma jatkuu. Se, joka on joskus joutunut lähelle Björkiä, ei odota hänen istuvan arkana nurkassa juuri kun hänen toinen aikuisiällä tekemänsä soololevy on nähnyt päivänvalon. Mutta hänen tämänpäiväinen huolettomuutensa tekee silti vaikutuksen, sillä hän on juuri antamassa maailmalle ensimmäisiä maistiaisia biiseistä, jotka seuraavat kaksi ja puoli miljoonaa myynyttä, maailmanlaajuisesti arvostettua, universaalisen suosittua jne. Debut-albumia. Ennenkuin Björk jättää ystävänsä Trickyn, hän päättää näyttää tälle jotakin. Hän kaivaa kassistaan muistikirjan, jonka kanteen on liimattu kolme lehdestä leikattua abstrakteja maalauksia esittävää kuvaa. Yksi maalauksista on neron nimeltä Willem De Kooning tekemä. Toinen on neron nimeltä Gerrard Laval tuotos. Kolmannen on maalannut orangutangi, joka tylsistyi häkissään niin, että eläintarhan hoitaja antoi sille maalisudin. Björk selittää, että kun nämä maalaukset esiteltiin nimettöminä taideasiantuntijoille, niin nämä hinnoittelivat apinan tekeleen arvokkaimmaksi. Tricky on innoissaan. Molemmat nyökkäävät hiljaisen hyväksyntänsä sille tosiasialle, että logiikan soveltaminen taiteeseen tekee ihmiset typeriksi. Orangutangi! Ajatella! Human Behaviour, vai? Trickyn ja Björkin välinen suhde perustuu kemiaan. Pari tapasi toisensa ohimennen vuonna 1993, mutta paremmin he tutustuivat vasta viime jouluna kun paätettiin, että bristolilaishäiskä tekee pari biisiä Björkin levylle. Nämä vuoden alussa Islannissa levytetyt kaksi biisiä ovat albumin hienoimpia hetkiä. Enjoy on tumma ja sekava teknojuttu. Headphones taas minimalistinen tajunnanräjäyttäjä, jossa Björk käyttää ääntään laajemmin kuin koskaan aiemmin. Julkisesti. - Polly Harvey ja Tricky ovat suosikkejani tällä hetkellä, toteaa Björk. Kun Trickya kuskataan pois, hän kurkottaa ulos auton sivuikkunasta ja puhkuu viimeiset puhkumisensa. Edellä ajavassa autossa Björk kiitollisena taivuttaa päänsä hartioittensa taakse ja moiskauttaa ylösalaisinpusun takaikkunaan. Hyvästi Tricky. Tervetuloa Björk Gudmundsdottirin ihmeellisen matkan seuraavaan valheeseen. Pikkuinen Björk oli yhdeksänvuotias matkustaessaan ensimmäistä kertaa Islannin ulkopuolelle. Kyseessä oli isovanhempien kanssa tehty lomamatka Norjaan. Björk muistaa tunteneensa ahtaanpaikankammoa, koska Norjassa oli liikaa puita. Kaksi vuotta myöhemmin hänen omituisen perheensä boheemin puoliskon rohkaisemana hän julkaisi ensimmäisen levynsä 70- luvun popbiisejä ja sai jopa hitinkin nimeltä Arab Boy. Silloin oli vuosi 1977 ja Björk on ollut eräanlainen kuuluisuus siitä saakka. Hänen Sugarcubes-bändinsä aikainen menestys oli kuin hauras jääpuikko verrattuna vuoden 1993 soololevyn luomaan jäärataan. Yhtenä päivänä hän oli vain hyvä tilaisuus huonoille indie-peikko vitseille ja seuraavana hän tuuppasi kaikki uudet tulokkaat tieltään pelkällä läsnäolollaan ja sukelsi pää edellä MTV:n kestorotaatiolinkoon. Spitting Image, Gaultier, Madonna - Björk liittyi muhkeiden pankkitilien liigaan. Pyydäpä hänen levy-yhtiötään One Little Indiania lähettämään kaikki häntä koskevat lehtileikkeet heinäkuusta 1993 lähtien. Sen jälkeen et ehkä ???????? - - leikkeitä on kasapäin. Liian paljon. Debut -levyn odottamaton massamenestys ei suinkaan ole murskannut aitoa Björkiä. Hän ei kuivunut tarkkailun alaisena pelokkaaksi sekopääksi. Hän vain vähän kyllästyi puhumaan itsestään. Vaikka niin voisi luulla, singlehitti Army Of Me ei ole entistä persoonaa vastaan tarkoitettu salamasotabiisi vaan vanhalle ystävälle osoitettu rohkaisu. Kaikkien hurjien ja oikukkaiden juttujen diiva on siis palannut kostamaan. Hänen uudella albumillaan Post on mukana Debut -albumin hämmästyttävää eksperimentalismia, mutta parannetussa muodossa. Post -albumin ihastuttavan ristiriitainen maailmaa vaihtelee tulevaisuuden hip hopista (Army Of Me), hypersensuelliin houseen (Hyperballad), The Modern Thingin hassunkurisesta teknojazzista I Miss You'n puhallinpitoiseen salsaan. Yhtenä minuuttina Debussy kohtaa Disneyn, toisena Black Dog Joni Mitchellin ulkoavaruudessa tällä samanaikaisesti nostalgisella että futuristisella levyllä. Missään ei ole mitään (musiikillista) järkeä ja ehkä siksi levy onkin niin hauska. - Useimmat biisit ovat syntyneet kahtena Debut -albumin ilmestymistä seuranneena vuotena. Ja useimmat biiseistä - siksi annoinkin levyn nimeksi Post - kertovat muutosta toiseen maahan ja siitä, miltä tuntuu olla juureton ja poissa kotoa kaikkien ystävien luota ja miten siitä selviää. Ja usein aihetta käsitellään humoristisesti. - Muuttaminen Englantiin oli aika rankkaa. Vihasin Englantia noin vuoden ajan. Ehkä minua oli vaikea miellyttää, mutta lopulta opin rakastamaan Englantia. Jos olet elänyt yhdessä paikassa koko ikäsi ja sitten muutat, niin et voi tuntea muutamassa kuukaudessa samanlaista kiintymystä uutta paikkaa kohtaan. Miksi vihasit Englantia? - Siksi, että ihmiset olivat niin varautuneita. Heidän kanssaan oli vaikea näyttää tunteitaan. Ihmiset olivat hyvin kohtelialta ja vähättelivät kaikkea. Se oli hyvin turhauttavaa ja tunsin miltei ahtaanpaikankammoa, koska olen tottunut suuriin tunteisiin ja ilmaisemaan itseäni olemalla joko hyvin, hyvin onnellinen tai hyvin hyvin surullinen tai hyvin hyvin vihainen tai mitä milloinkin. Toisaalta syynä oli myös se, että en tuntenut ihmisiä tarpeeksi hyvin pystyäkseni rentoutumaan heidän seurassaan. Eikö olekin omituista, että joku, joka on ollut mukana punkbändissä nimeltä Spit And Snot {Sylki ja räkä) tekeekin kaksi miljoonaa kappaletta myyvän levyn? - Ei. Kun julkaisin Debutin, yllätyin, miten moni ihminen piti siitä, koska en ole koskaan yrittänyt miellyttaä ketään. Punk oli erittäin hyväksytty juttu kaveripiirissä. Jos pidit baletista, olit tosi omituinen, mutta jos tykkäsitkin punkista, olit normaali. Siinä ei ollut kyse kapinasta. Enemmän kapinaa oli siinä, että erosin Sugarcubesista, muutin toiseen maahan, levytin biisejä, joita väsäsin yksin olohuoneessani sen jälkeen kun pieni poikani oli mennyt nukkumaan. Biisejä vain niistä asioista, jotka kiinnostavat minua yrittämättä miellyttää ketään tai mahtua johonkin muottiin ja olemalla juuri niin eksentrikko, kuin itse haluaisin. Ymmärtäisitkö sen, jos sinua vastaan kävelisi kadulla skidi, jonka päällä on t-palta, jossa lukee Kill Björk tai Fuck Off Björk? - Joo. Kyllä minä sen hyväksyisin. Koulussa olin se kummajainen, joka tuli kouluun pukeutuneena pussilakanaan. Yhteen aikaan kuljin pussilakanassa. Leikkasin siihen vain pienen pääaukon. Ihmiset eivät ole koskaan oikein hyväksyneet minua. - Elämäntehtäväni ei ole vakuutella koko universumia, että kaikkien pitäisi kuunnella minua. En ole suuruudenhullu. Enkä johtajatyyppi. Mieluummin haluaisin pienen joukon ihmisiä pitävän musiikistani kuin että yrittäisin miellyttää kaikkia. On olemassa paljon ihmisiä, jotka pitävät kitarasooloista, eivätkä he luultavasti pidä minusta ja sehän on ihan ymmärrettävää. Kuljettajan ohjaaman auton takapenkillä Björk pystyy helposti tutkiskelemaan itseään. Björk on hyvin avoin. Ei teeskentelyä eikä näkyvää vainoharhaisuutta. On tilastollinen tosiasia, että yhdeksän kymmenestä Björkin ensimmäistä kertaa tavanneesta ihmisestä toteaa hänen olevan luonnollinen. Poptähtien kuninkaallisessa perheessä hän on Tanskan kuningatar Beatrice, joka mistään piittaamatta ajaa polkupyörällä ihmisiä vilisevillä kaduilla. Mutta tällä avoimuudella ja peittelemättömyydellä on myös seurauksensa. Kukaan ei voi olla täysin varma siitä, minkälaiset tosielämän tapahtumat ovat johtaneet uuden albumin syntyyn. Kaikki luulivat tietävänsä, mistä Debut levyllä oli kyse. Björk oli rakastunut. Raivoisan onnellinen. Ja seuraava johtopäätös onkin, että Post -albumi edustaisi eräänlaista rakkaudenjälkeistä alakuloa. - Ystäväni sanoivat minulle, että kaikki Debutin biisit olivat rakkauslauluja. Ja minä olin, että »Mitä?». Kuuntelin levyn sen jälkeen uudelleen ja tajusin olevani hiukan yksioikoinen asioiden suhteen. Jos pidän autoista, teen niistä biisin, joka osoittautuukin rakkauslauluksi. Ja jos teen biisin ruuasta niin sekin on rakkauslaulu. Rakkauslaulu ruuasta? - Joo. Kun pidän jostakin asiasta, minulla on tapana liioitella niin, että biisi kuulostaakin rakkauslaululta, Monet biisini kertovat myös ystävistäni, ei välttämättä poikaystävästä, vaan vaikkapa hyvästä ystävästä. - Kysymys on enemmänkin siitä, että Debut oli kohtelias levy. Kun sitä tapaa toisen ihmisen, niin ei hänelle kerro ongelmiaan heti ensimmäisen viikon aikana. Post on sen sijaan monella tapaa paljon rohkeampi levy. Se on paljon uskallaampi, hatutusbiisit ovat paljon hattumaisempia, ja avoimempi levy. Sekoittaako työ ihmissuhteesi? - No, aikaa ei ole riittävästi. Aika on luultavasti suurin ongelma, mutta toisaalta omistaudun aina työlleni, teinpä mitä tahansa. Oli aika, jolloin valitin ja valitin ja luulin, että matkustaminen on tuhoisaa erityisesti siksi, että bändissäni oli miehiä, joiden tyttöystävät odottivat kotona ja olivat hyvin kärsivällisiä. Miehet eivät sitä tekisi. Mutta oli myös ajanjakso, jolloin en matkustanut vaan seurustelin, asuin yhdessä paikassa ja olin kyllästyä kuoliaaksi. Oletko tällä hetkellä rakastunut? - Luulen niin. Itseasiassa olen. Björk edustaa jotakin. Jokaisesta kaupungista löytyy Björkin tapaisia nuoria. Niitä, jotka pukeutuvat radikaalisti, joilla on lastentarhakampaus ja uhmakas katse ja joiden päivät ja yöt eivät olisi niin selkeitä ilman Björkiä ja hänen pohjoismaista teknopölähtänyttä individualismiaan. Hänen standardejaan. Björk kantaa ideologiaansa mukanaan. Minne hän meneekin, sinne kulkeutuu myös hänen vimmainen mielipiteensä siitä, että elämä on ihanaa. Paneelikeskustelu popstarojen nihilismistä päättyisi lyhyeen, mikäli Björk olisi mukana. - Mielestäni itsemurha on surkea teko. Mutta näissä asioissa olenkin kovapintainen. Olenhan kotoisin viikinkien maasta. Mutta sillä, että hän omistautuu elämään jokaista hetkeä, on myös varjopuolensa. Sellaiset uudet biisit kuten Sweet Intuition (vaistojen ja epäloogisuuden kristallisoituma) ja samanhenkinen Madonnalle tehty, Bedtime Stories voivat johtaa siihen, että hänen on jatkuvasti perusteltava asioita, jotka ovat »sponlaaneita, vaistonvaraisia, uhkarohkeita, suoria ja älyttömiä». Se halu rikkoa rajoja, joka sai raskaana olleen Björkin pukeutumaan provosoivasti tv-haastattelua varten kymmenen vuotta sitten, on ehkä yhä jäljellä nykyisessä äiti ja liikenainen Björkissa, joka vieläkin haluaa tehdä benji-hypyn elämään. Mutta se ei estä ihmisiä ajattelemasta, että hän on yksinkertaisesti keijukaisten sukua. Mistä The Modern Things -biisi kertoo? - Se kertoo siitä, miten nykyaikaiset asiat, kuten autot ja tietokoneet ja sellaiset, ovat aina olleet olemassa. Ne ovat vain odotelleet vuorella, kuunnelleet dinosaurusten ärsyttäviä ääniä ja ihmisten pulinaa ja nyt on niiden vuoro tulla esiin, lisääntyä ja vallata maa. - Istuin ikkunan vieressä junassa ja katselin vuoria ja minulla oli lasi viiniä ja nauroin. En voi sielää sitä, miten kauhuissaan ihmiset ovat tulevaisuuden takia. Ihmiset häpeävät nykyaikaisia asioita. Minusta meidän pitäisi olla ylpeitä niistä. Tottakai olemme tehneet virheitä, mutta ne pitää korjata. Voidaan ajaa autoa, joka kulkee vedellä ja sen tapaisia juttuja. Puhelimet ovat ihan ehdottomia. Olisimme tosi kusessa ilman niitä. Paitsi kännykät. Niistä pääsee vahingollisia säteitä. - Mielestäni pystymme hoitelemaan ne. Kuinka mikään, joka on peräisin tältä planeetalta, voisi olla epäluonnollista? Kysyn vaan. Tiesitkö, että muovi keksittiin vahingossa Sveitsissä vuonna 1503, kun sveitsiläiset yrittivät tehdä juustoa? Muovi on hyvin orgaanista. Edam- juusto on aika muovimaista... - Joo. Ihmiset ovat kateellisia joistakin asioista. Puhutaan kaikkea roskaa siitä, miten tietokonemusaa tehdään tietokoneilla. Anna mun kaikki kestää. Joten olet hyvin optimistinen tulevaisuuden suhteen? - En optimistinen vaan realistinen. Ongelmia on kaikkialla ja usko pois, että minulla niitä riittää päivittäin. Et uskoisi, minkälainen aikataulu minulla nykyisin on. Puolet asioista menee aina pahasti mönkään ja minun pitää tehdä ne uudestaan, pyydellä anteeksi ja korjailla virheitä ja itkeä silmät päästäni, multa ne vain pitää hoitaa. Ja nyt ihmiset sanovat »helppohan hänen on puhua, kun on rahaa ja joka sorttia», mutta olen aina ollut sellainen. Olitko missään yhteydessä Madonnan kanssa Bedtime Stories -biisin takia? - En. Etkö Ollut kiinnostunut? - En ollut. Kunnioitan häntä ja hän on mielenkiintoinen ihminen, mutta ei ole hänen vikansa, että hänen ympärillään on maailma, mikä taas minun mielestäni, on yhtä hevonpaskaa. Se ei tar???????? - - pyydettiin tekemään biisi ja siihen sanoitus häntä varten ja minulle se oli kunnia. Tunsin olevani onnenpekka, sillä se merkitsi sitä, että pystyin antamaan hänelle lahjan ja kirjoittamaan sellaiset biisin sanat, jotka kuvittelin hänen haluavan laulaa ja sen läheisempiin väleihin en mielestäni hänen kanssaan pääse. Kiinnostaako tabujen rikkominen vielä sinua? - En usko shokeeraamiseen pelkän shokeeraamisen takia. Eniten minua ottaa päähän se, että ollaan omituisia pelkästään omituisuuden takia. En usko muuttuneeni. Olen samanlainen kuin ennenkin paitsi että liikun eri alueilla ja keskityn enemmän asioihin. Minkälaiselta laulaminen tuntuu? - Se on hyvin fyysinen juttu. Suurin osa niistä ihmisistä, joiden tiedän pitävän laulamisesta, pitävät fyysisistä asioista, perusjutuista, kuten nukkumisesta, ruuasta, seksistä ja kävelemisestä. Laulaminen on fyysinen kokemus. Mutta jos minulta kysyt, niin laulaminen tarkoittaa suurinta vapautta, tapaa ilmaista itseään ilman rajoja. Se on yhtä tärkeä toiminto kuin nukkuminen, syöminen tai vessassa käynti. Jos en laula viikkoon, tulen hulluksi. - En ole synnynnäinen biisintekijä. Teen lauluja siksi, että voin laulaa. Minun pitää tehdä biisejä kiihottaakseni ääntäni. Siitä on kysymys myös silloin kun teen videoita tai annan haastatteluja. Se on koko homman pointti. Olet sanonut, että jonakin päivänä haluat tehdä ihan jotakin muuta. Onko se mahdollista? - Luulen niin. Sanoin tässä taannoin ystävälleni, että kummallisinta näinä kahtena edellisenä vuotena on ollut se, että kaikki on koskenut minua itseäni, työni kertoo minusta itsestäni. Kului 16 vuotta ensimmäisen julkaisemani levyn jälkeen ennen kuin pystyin toteamaan olevani valmis. Tiesin, että sitten kaikki tulisi olemaan minä-minä-minä -minä. Olin valmistautunut tekemään asioita minä-minä-minä-tyyliin jonkin aikaa, mutta minusta olisi hauska tehdä jotakin ihan toisenlaista. Ei minä-minä-minä-minä-juttuja jatkuvasti.