Treffi vko 40-41/00 Teksti Petri Silas "Selmasongs" on vuoden koskettavimpia levyjä Suomen virallinen lista saa vastaanottaa tällä viikolla peräti kahdeksan uutta tulokasta, mutta paria poikkeusta lukuunottamatta yksikään niistä ei rehellisesti sanoen ole järin omalaatuinen. Korkeimmalle, kolmanneksi, kohoaa sanaa "renessanssi" levynsä nimensä raiskaava Fintelligens, ja pisteille pääsevät myös 69 Eyes sekä Mark Knopfler. Goottirockista tai aikuiskitaroinnista ei juuri kiinnostavaa epookkia heru, ja koska suomalaisen hip hopin katsaus löytyy taatusti ennen joulua vielä aika monestakin julkaisusta, lähempään tarkasteluun pääsee viime viikosta asemiaan kohenteleva Björk. Kärjessä jatkavat viime viikon tapaan Madonna sekä Darude, ja viikon loput nousijat ovat Kirka, Arto Muna ja Millennium, Soulfly, Destiny's Child sekä Mana Mana. Singlepuolella listalle nousevat ATC sekä Whitney Houston & Enrique Iglesias. Björk teki Cannesin filmifestivaaleilla toukokuussa sen, mistä kaikki popparit uneksivat. Islantilainen musiikintekijä onnistui elokuvan vaikeassa lajissa niin hyvin, että hänet palkittiin Kultaisella Palmulla naispääosastaan Lars von Trierin musikaalissa 'Dancer in the Dark'. Tämän jo itsessään mainittavan saavutuksen arvoa nosti vielä se, että myös itse elokuva rankattiin tuomariston mielestä tapahtuman parhaaksi. Kokeellisen musikaalielokuvan teko oli kuitenkin vaatinut ämpärikaupalla niin verta, hikeä kuin kyyneleitäkin. von Trier, 'Dancer in the Darkin' ohjaaja ja auteur-perinnettä jatkava isähahmo ei täysin ymmärtänyt, kuinka tosissaan Björk ottaisi hänen ohjeensa rooliin uppoutumisesta. Sokeutuvan tehdastyöläisen ja 10-vuotiaan pojan äidin mielenmaiseman luotaaminen muodostui itsekin äidiksi ennättäneelle herkälle laulajalle lähes painajaismaiseksi tehtäväksi, ja niinpä von Trier ja Björk ajautuivat väistämättömään välirikkoon. Lars von Trierille voitto Cannesissa oli tuttu kokemus, seisoihan tämä eurooppalaisen elokuvan kauhukakara samaisella palkintokorokkeella jo 1996 sävähdyttävän 'Breaking the Wavesin' tiimoilta. Suuren yleisön tietoisuuteen tanskalainen mies nousi suomenkielisessä TV:ssäkin melkoisella viiveellä esitetyn 'Valtakunta'-sarjansa kautta. Kieli pitkälti poskessa tehty sairaalakertomus lainasi enemmän 'Twin Peaksin' kuin 'Teho-osaston' muotokielestä,ja nousi odotusten mukaisesti välittömään kulttisuosioon ympäri maailman. Ennen 'Dancer in the Darkin' vaiheikasta tekoa Lars Trier, joka lisäsi huvikseen nimeensä "von" -liitteen Tanskan elokuvakoulussa opiskellessaan, säväytti maailmaa 'Dogma 95' -säännöillään. Muutaman ohjaajan kanssa luotua säännöstöä seuraamalla tehdyt elokuvat muistuttavat käsivarakameroineen ja erinäisine jälkiäänitykseen tai valaistukseen liittyvine kieltoineen enemmän dokumentteja kuin varsinaisia draamaelokuvia. Larsin Dogma-leffa 'Idiootit' vaikuttaa päältä päin katsottuna huonolla maulla tehdyltä komedialta, mutta antaa lopulta ajattelemisen aihetta pidemmäksikin aikaa. Björk karautti listojen kärkeen ja lehtien kansiin heti 1993 ilmestyneellä esikoisellaan, jonka nimi oli kattavasti 'Debut'. Tähän pisteeseen tultaessa hänellä oli kuitenkin jo takanaan kuuden vanhana aloitetut musiikkiopinnot sekä ensin omalla maaperällään ja sitten valikoiduissa muissakin maissa valtavaan suosioon noussut Sugarcubes- yhtye sekä hittisinkku 'Birthday'. Mainettaan eturivin kokeilijana nainen on ylläpitänyt albumeillaan 'Post' (1995) sekä 'Homogenic' (1997). Hurjan bailueläimen taljaa on sen sijaan sovitettu Björkin niskaan jo siitäkin syystä, että hän on seurustellut kahden erittäin rankaksi juhlijaksi tiedetyn musiikintekijän kanssa. Mutta ovathan Goldie ja Tricky sentään myös omien lajiensa (drum n' bass ja trip hop) ehdottomia edelläkävijöitä, aikamme modernin tanssimusiikin suunnannäyttäjiä ja näin ollen varmasti suuria vaikuttajia myös Björkin musiikillisissa valinnoissa. Suuret taiteilijat eivät tunnetusti läheskään aina puhu samaa kieltä, ja niinpä näistä lähtökohdista liikkeelle ampaissut kollaboraatio von Trierin ja Björkin välillä oli useiden mielestä tuomittu alusta pitäen. Artistisessa visiossaan itsepäiset ihmiset, jotka olivat tottuneet tekemään asiat omalla tavallaan, eivät voisi millään sopia samalle kuvauspaikalle. Vihjeitä hankkeen riskialttiudesta antoi myös se, että ohjaaja sai maanitella laulajaa lähes vuoden päivät saadakseen tämän mukaan. Lopulta riidat kuitenkin sovittiin, ja Cannesin gaalassa Lars von Trier ja Björk mahtuivat kuin mahtuivatkin samaan kuvaan. Björkin taakkaa 'Dancer in the Darkin' teon parissa lisäsi se seikka, että von Trier oli ehdottomasti halunnut hänen näyttelemisen ohessa myös tekevän elokuvan musiikin. Ideaan aluksi hyvin vastahakoisesti suhtautunut Björk lupautui lopulta toteuttamaan Larsin ehdottoman pyynnön, ja löysi musiikin säveltämisestä hyvän tavan tarkastella työn alla olevaa tarinaa uudesta näkökulmasta. Musiikintekoa aina hyvin yksityisenä ja sisäänpäin kääntyneenä toimituksena pitänyt Björk kertoo David Toopin ansiokkaassa haastattelussa pitäneensä hahmonsa Selman kenkiin astumista hyvin vapauttavana kokemuksena. Tämän roolipelin ansiosta 'Selmasongs' onkin paitsi tunnistettavaa Björkiä, myös hyvin hätkähdyttävä kokemus: aivan kuin joku muu olisi ottanut Björkin valtaansa ja käyttänyt häntä omien kappaleidensa tekemiseen. Tätä taustaa vasten ei ole kovinkaan outoa, että albumin parasta antia ovat Radioheadin Thom Yorken sekä 'Dancer in the Darkissakin' näyttelevän Catherine Deneuven kanssa tehdyt duetot. Jos sellainen ihme tapahtuisi, että Björk jossakin vaiheessa kokisi ajautuneensa musiikissaan taiteelliseen umpikujaan, 'Selmasongsin' työstön muistelemisen luulisi palauttavan hänen mieleensä ainakin yhden tavan edetä omista metodeista poikkeavalla tavalla. Kuvatekstit: Nyt myös filmitähti. Mikään inhimillinen ei ole vierasta 33-vuotialle Björkille.