Treffi vko 19-20/99 Teksti Kari Salminen "The South Bank Show" Velho Islannista Islantilainen laulajatähti Björk sanoo olevansa ennen kaikkea pop- musuukin tekijä. Rohkenen olla eri mieltä. Hän on keijukainen, jollaisen olemassaoloon ei uskoisi ellei omin korvin kuulisi ja silmin näkisi. Björk on kuin pieni muukalainen kaukaiselta planeetalta. Ja onhan hän Islannista, maailman oudoimmasta maasta. Björk sihisee, kuplii ja purkautuu kuin geologisesti nuoren maan elävä maaperä. Juuriaan tämä vähän yli kolmekymppinen nainen ei tahdo unohtaa. Nyt nähtävässä brittidokumentissa Björk puhuu lakkaamatta Islannista, sen luonnosta ja kulttuuriperinnöstä. Presidenttikin pitää Juurensa tunteva poptähti on harvinaisuus. Kollegat kun tuntuvat olevan kotoisin Musiikkiteollisuuden Yhdysvalloista, mauttomien ja sieluttomien ihmisten kapitalistisesta lumemaasta. Dokumentissa puhuu myös Islannin entinen presidentti, nainen, joka on silminnähden ylpeä Björkistä. Soivan vientituotteensa kohtalosta aina yhtä huolestuneiden suomalaisten on hyvä muistaa, että Björk ei ole koskaan ollut mikään suuryrityksen luoma islantilaisen kulttuurin joulupukki. Hän ei hohota liiketaloudellisten periaatteiden mukaan. Björk on alakulttuurin tuote. Hän oli ensin lapsitähti, sitten kaiken sovinnaisen kyseenalaistanut punkkari. Kun Björkistä tuli kansainvälinen supertähti, nousu tapahtui täydellisesti hänen omilla ehdoillaan. Menestysreseptiin kuului islantilaista etnolaulua, klassisia vaikutteita, rockia, elektronista musiikkia, teknoa, triphopia ja jazzia. Ei kaikkein ilmeisin tie huipulle. Björk onnistuttiin valjastamaan islantilaisen kulttuurin eduskuvaksi vain siksi, että hän itse halusi niin. Tähti asui Englannissa, sitten Espanjassa, mutta islantilainen hän oli aina ja on yhä. Björkillä on myös vahvoja mielipiteitä. Brittipoppia hän haukkuu imperialistisen kulttuurin jäänteeksi, yritykseksi pitää epäpuhtaat eli muiden kulttuurien ainekset poissa saarivaltakunnasta. Siksi Björk on aina suosinut monikulttuurisia klubeja ja kaikenlaiset vaikutteet hyväksyvän avantgarden ympäristöjä. Ekstaattista iloa Ohjelmassa nähdään myös Björkiä studio-oloissa. Laulusuorituksen taustalla soivat tällä kertaa hälyisät koneet ja pieni jousiorkesteri. Stockhausen kohtaa Ravelin ja he kohtaavat yhdessä saagojen tarinamaailmasta ammentavan nuoren noidan. Parin vuoden takainen dokumentti keskittyy Björkin suunnitelmiin ensimmäisten soololevyjen (Debut ja Post) jälkeen, mutta mukava on myös vähän liian siistiksi järjestetty historiallinen osuus. Joukkoon mahtuu englantilaisia vainoojia ja tähden hermoromahduksia, mutta pohja muodostuu onneksi sittenkin musiikista, jollaista ei kukaan muu osaa tehdä. Julkkisvieraista haltioitunein on U2:n Bono, joka sanoo viisaasti, että kaikkein vaikenta musiikissa on ilmaista iloa. Bono ihailee Björkin äänen ekstaattista viritystä. Björk - supersjärnan från Island TV 1 tiistaina klo 22.00 Kuvatekstit: Juureva keijukainen. Björk sihisee, kuplii ja purkautuu kuin elävä islantilainen maaperä. Monet kasvot. Lapselta näyttävä Björk on siviilissä myös yli kolmekymppinen äiti.