Soundi nro 10/2000 teksti Lucy O'Brien (c) Q Magazine, suomennos Petri Silas "Vuorossa Björk" Björk seisoo newyorkilaisen SoHo Grand Hotelin kattoterassilla. On elokuu ja sataa. Koko kesä on ollut jokseenkin surkea, ja sekös Ison Omenan asukkeja kaivelee. - Älä kerro kenellekään, uskoutuu Björk. - Mutta rakastan tällaista keliä. Se muistuttaa minua Islannista. Q-lehti on kehittänyt artikkelisarjan, jonka jaksoissa kuka tahansa halukas voi lähettää kysymyksiä kulloinkin vuorossa olevalle artistille. Tällä kertaa on vuorossa Björk. Nainen on ollut kaupungissa kahden kuukauden ajan työstämässä uutta levyään (aiemmin muun muassa Madonnan ja All Saintsin kanssa työskennelleen) äänittäjä Jake Daviesin kanssa. Studiona on toiminut SoHolle tyypillinen loft-asunto, johon on äänitystyötä varten pystetytty kolme tietokonetta. Björk haluaa tuottaa albumin ainakin pääosiltaan itse. - Jos minun on pakko lukkiutua kuukaudeksi jonnekin kannettavan tietsikan ja sen käyttöohjeen kanssa, olkoon niin. Tällä hetkellä 33-vuotias Björk on huomattavasti pohdiskelevampi kuin se väsymätön bailaaja, johon ihmiset tottuivat 90-luvun alussa. Työ Lars von Trierin ylistetyn Dancer in the Dark -elokuvan parissa niin näyttelijänä kuin musiikintekijänäkin vaikuttaa lähettäneen naisen uudelle luovalle tangentille. Hän kuluttaa valveillaoloaikansa joko studiolla tai touhuillen Central Parkissa poikansa Sindrin kanssa. Valokuviin hän valitsee taas itselleen tyypillisesti varsin mielikuvituksellisia luomuksia, joihin sonnustautuneena astelee estoitta ihmisten seassa. Edes kynsien alle kertynyt lika ei tunnu tahtia haittaavan: kun kuvaaja kysyy kohteliaasti, haluaako tähti laittaa vähän kynsilakkaa, vastaus on kieltävä. Fotaamisen jälkeen Björk asettuu kysymysten ääreen. Hän keskittyy jokaiseen tiedusteluun huolella ja miettii vastauksia paikoin pitkäänkin. Oliko Dancer In the Dark -elokuvan ääniraidan tekeminen hauskaa? Mikä on sinun mielestäsi kaikkien aikojen paras elokuvasoundtrack? - Parasta Dancer in the Darkissa oli juuri musiikin teko, joka kestikin kokonaisen vuoden. Vaikka olenkin opiskellut nuorempana klassista musiikkia, tämä oli vasta ensimmäinen kerta kun pääsin ilmaisemaan itseäni akateemisemmin keinoin. Kokemus oli minulle henkilökohtainen voitto, sillä opin paljon käsityöasenteesta sekä kurista. - Mitä soundtrackeihin tulee, suosikkini löytyy Hitchcock-elokuvasta The Ghost and Mrs Muir, ja sen on säveltänyt Bernard Herrmann. Se mies osasi värittää visuaalisia tunnelmia erittäin taitavasti musiikin avulla, kuten kaikki hänen tuotantoaan tuntevat tietävät. Ei ole kovin helppoa saada orkesteria kuulostamaan veitseltä, niinkuin hän Psykossa teki (Björk imitoi Psykosta tuttua soundia). Hän teki musiikin myös Taksikuskiin, ja onnistui senkin tehtävän parissa upeasti muun muassa saadessaan orkesterin kuulostamaan sateisen New Yorkin kaduilla kulkevalta autolta (tässä vaiheessa Björk imitoi ohi suhahtavan kulkupelin ääntä). Tuo efekti saa ihoni vieläkin kananlihalle. (Ohjaaja Martin Scorsese omisti Taksikuskin 1975 kuolleen Herrmannin muistolle. suom.huom.) Poikiko Dancer In the Dark sinulle lisää elokuvaosia? - Tarjouksia on suorastaan sadellut, mutta muusikoille tämä on tuttua. En tiedä, miksi meidän luullaan olevan hyviä näyttelijöitä. Lavalla seisominen ja laulaminen on kuitenkin yksi sisäänpäinkääntyneimpiä asioita, mitä ihminen voi tehdä. Se on kuin jonkin kuplan sisällä olemista, siinä missä näytteleminen taas on puhdasta kommunikaatiota. Mutta jos minulta kysytään määritelmää helvetistä, vastaan: "Elokuvan kuvauspaikka". Saatat olla herännyt viisi minuuttia sitten, mutta joudut puhumaan todella avoimesti kymmenelle oudolle ihmiselle. Se on kuin emotionaalista prostituutiota. Mutta toiset ihmiset ovat suorastaan syntyneet näyttelemään, heillä on kyky osata suhtautua yksilöllisyyteensä kuin ulkopuolisena tarkkailijana. Kysyin yhdessä kuvausten vaiheessa Catherine Deneuveltä, miten hän työtään ajattelee ja hän vastasi kysymyksellä: "Eikö olekin ihanaa muuttua aina välillä joksikin toiseksi ihmiseksi?" Minä vastasin: "Ei" ja olen edelleen samaa mieltä. Enhän minä vielä tiedä, kuka itsekään olen. Missä sällytät Cannes'ista saamaasi Kultaista Palmua? - Annoin sen eräälle ystävälleni, joka oli kuvausten aikana tukenani neljä kuukautta. Miksi luulet Lars von Trierin sanoneen, että sinun kanssasi on hankala työskennellä? - Larsilta meni vuoden päivät, että hän sai minut edes suostumaan mukaan. Mutta kun hän puhuu siitä, että minä olen hankala, tulkitsen itse sen siten, että minä en suostunut missään vaiheessa alistumaan minkään käsinuken rooliin. Haluan yleisesti ottaenkin aina sanoa mielipiteeni kaikissa vhteistyötilanteissa. Hän teetätti minulle vaaleanpunaisen silkkityynyn, johon oli ommeltu islanniksi seuraava lause: "Lupaan aina ilmaista mielipiteeni suoraan, sillä jos en niin tee, Lars kykenee manipuloimaan minua". Toisinaan hän vei minut kuvausten kesken kävelylle ja pakotti minut puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä. Suhtauduin tähän niin, että hän ilmeisesti haluaa kuulla mielipiteeni. Joka kerran kun peräännyin, hän muistutti minua siitä pinkistä tyynystä. Lars halusi minun toimivan kuten hahmoni Selma toimisi. Pitäisikö julkkisten saada lupa ottaa oikeus omiin käsiinsä kaikkialle tunkevien paparazzien kohdalla? - Minä tulen paparazzien kanssa toimeen ihan kohtuuhyvin. Ainoa poikkeus on oikeastaan se yksi kerta Bangkokin lentokentällä, kun toimittaja yritti pakottaa poikaani suoraan TV-haastatteluun. Porukka vain härnäsi ja härnäsi meitä. Kai se oli jotakin äideille tyypillistä suojeluvaistoa, mutta minultahan lähti mopedi käsistä oikein kunnolla. Kuka on viimeksi saanut maistaa nyrkkiäsi? - Se äsken mainittu toimittaja. Olen joutunut elämäni aikana tappeluun vain kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla olin 7-vuotias. Löin lastenhoitajaa, koska hän kohteli pikkuveljeäni huonosti. Ja sitten Bangkokissa. Ehkä kiistasta tulikin niin... hmmm... dynaaminen siksi, etten ollut pitkään aikaan motannut ketään. Minussa oli 17 vuoden patoutumat sisälläni, jotka sitten nousivat pintaan kun joku alkoi kiusata lastani. Oletko koskaan harkinnut meneväsi sellaiseen terapiaan, jossa opitaan hallitsemaan kiukkua? Ja jos olet moisissa sessioissa käynyt, oliko niistä apua? - Minua imartelee se, että jotkut pitävät minua tuollaisena ihmisenä. Olen kuitenkin oikeasti aikamoinen pehmo, joka vain haluaa suojella läheisiään ja rakkaitaan. Suurimman osan ajasta olen hyvin hiljainen, ja ystäväni moittivatkin minua usein siitä, etten osaa pitää puoliani. Oletko tavannut Polly Harveya tai Tori Amosta sen jälkeen, kun olitte yhdessä Q-lehden kannessa 1994? - Polly asuu Englannissa, joten hänen kanssaan olen toisinaan tekemisissä. Mutta emme tapaa säännöllisesti, enkä edes oikein uskaltaisi sanoa meidän olevan ystäviä. Mutta tuemme tottakai kaikki toisiamme hyvin voimakkaasti. Ja yhdistäähän meitä tietenkin työmme samankaltaisuus. Tori on maaginen, jopa euforinen ihminen ja viihdynkin hänen seurassaan aina loistavasti. Polly on maanläheisempi, ja erittäin rehellinen itselleen sekä muille. Kuinka paljon sinuun vaikutti itsemurhavideonauha, jonka se yksi floridalainen tyyppi teki? - Erittäin voimakkaasti, olen nimittäin katsellut sen nauhan kokonaan. Homma oli tehty kotivideokameralla, joten sen alalaidasta näkee, minä päivänä pätkä on kuvattu. Uskomattominta koko stoorissa on ehkä se, että minä olin itse Floridassa - ja vieläpä parin korttelin päässä - kun tämä kaveri tappoi itsensä. Mutta eihän hän sitä tietenkään voinut tietää. Eli kun hänen lähettämänsä kirjepommi matkasi Englantiin, minä saatoin hyvinkin olla samassa lentokoneessa menossa kotiin. Koko tapaus järkytti minua kovasti, ja halusin ehdottomasti nähdä sen videon. Jos tällainen asia löytää tiensä jonkun elämään, eikö ole vain luonnollista, että tämä yrittää ottaa jollakin tavalla selkoa tapauksesta? Tai yrittää kenties jopa vähän ymmärtää tekijää ja hänen motiivejaan. Se on mielestäni paljon terveempää kuin kokemuksen maton alle lakaiseminen. Kaikkinensa se oli hyvin vaikea juttu... Eikä nyt mielestäni ole oikea aika puhua asiasta, siitähän on neljä vuotta. Mitä pelkäät ja kuinka toimit hallitaksesi pelkosi? - Pelkään itsestäni löytyvää pelkuruutta ja laiskuutta. Osaan huijata itseäni aika hyvin uskomaan että suoritan paraikaa jotakin sankaritekoa, vaikka touhuaisinkin jotakin hyvinkin pelkurimaista. Tällainen asia saattaisi olla vaikka työtilanne, joka on tuttu ja miellyttävä. Moisessa yhtälössähän ei ole lainkaan tolkkua, sillä tuolla tavalla toimimalla en usko itsekään saavuttavani mitään uutta. Päädyn vain toistamaan itseäni. Itselleen tulee olla rehellinen kaikissa tilanteissa. Kerro jokin juttu Goldiesta, hänen "hampaistaan" ja keskinäisestä kanssakäymisestänne. - Noista ajoista on neljä vuotta. Minun tarinointini Goldiesta korostaisi jotakin jo taakse jäänyttä aivan turhan paljon. Jos aikamatkailu olisi mahdollista, ketä menisit tapaamaan ja miksi? - Vastustan tätä kysymystä, koska pidän nykyhetkestä. Jos kykenet tekemään tästä hetkestä maagisen, kaikki muu loksahtaa paikalleen. Olen kuullut sinun tehneen yhteistyötä Thom Yorken kanssa. Pidän teitä tavallaan samanlaisina, Joten haluaisin tietää onko välillänne jotakin seksuaalista. - Ei. Sovimme kimppaan siksi, että meillä on niin hyvin yhteensopivat äänet. Olemme samankaltaisia myös siinä, miten tarkastelemme lahjomattomuutta ja kommunikaatiota. Vokaaliakrobatia ei kiinnosta kumpaakaan. Mitä käsivarteesi tatuoitu kuva symboloi? - Se on kompassi. Ja tatuoitu käteeni, jotta en eksyisi. Kuinka saat parhaat biisi-ideasi? Ja ihan yleisesti, harjoitatko meditointia? - En meditoi. Suurin osa musikanteista ei niin tee, sillä musiikki itsessään on meditaatiota. Islannissa minulla oli tapana lähteä pitkille kävelylenkeille ja lauleskella itsekseni. Laulu alkoi hiljaisena, mutta kun ääni tottui hommaan, kailotin pian jo kovempaa. Ja näin saatoin ikään kuin huomaamattani tehdä kappaleen. Säkeistöt ovat matkantekoa ja kertosäkeet huippukohtia. Kun olet kuluttanut kahden tunnin jakson tällä tavalla, havaitset meditoineesi aivan huomaamattasi. Huolettaako sinua se, että Islanti on nykyään hyvin trendikäs asuinpaikka? - Olen aika onnellinen siitä, että onnistuimme pitämään jutun salassa näinkin pitkään. Islanti on maailman paras paikka, joten hämmästelen usein sitä, kuinka muut ihmiset tajuavat sen vasta nyt. Pitääkö paikkansa, että pidit Einar Örnin laulua yhtä sietämättömänä kuin monet muutkin? - Ei suinkaan. Einar on rakkaimpia ystäviäni. Mutta minä olen aina tiennyt oman sydämeni sykkivän musiikille siinä missä muut Sugarcubesin jäsenet olivat enemmänkin runoilijoita. Einar muuten viimeisteli gradunsa tiedotusopista ja työskentelee nyt internetin parissa. Haastattelut olivat minulle aina tekosyy jatkaa musiikin tekemistä. Hän näki asian täsmälleen päinvastoin, koska on aivan kommunikaation lumoissa. En usko hänen pitäneen itseään laulajana. Pidätkö yhteyttä Sugarcubesin porukkaan? - Kyllä vain. Asumme lähellä toisiamme Reykjavikissa, ja he ovat parhaita ystäviäni. Onko totta, että kerran kakkasit lavalle jollakin Sugarcubesin keikalla? Onko G. G. Allinin nimi tuttu? - Kuka on G. G. Allin? (Björkille selitetään, että kyseessä on pähkähullu punkpersoona, joka piti tapanaan paskoa lavalle) Tuota, ei. En ole kakannut lavalle. Olen hyvin otettu siitä, että saan ihmisten mielikuvituksen laukkaamaan tällä tavalla. Kun erään ystäväni kotiin murtauduttiin, häneltä vietiin kaikki muut cd:t paitsi Sugarcubesin viimeinen kiekko. Oliko kyseessä erityisen hyvällä maulla varustettu murtovarasporukka? - (hymyilee) Aika paha kysymys. Haluaisin sanoa kaikenlaista... Mutta päätän olla varovainen. Tähän uteluun en vastaa. Lars Ulrich sanoi Napster-jupakan tiimoilta suurin piirtein seuraavaa: "Jos se että olette minun fanejani, edellyttää sitä että saatte minun musiikkiani ilmaiseksi, en halua teitä faneikseni." Oletko samaa mieltä siitä, että kukaan oikea taiteilija ei voisi ikinä sanoa mitään tämän suuntaistakaan? - Jos olisin syntynyt 100 vuotta sitten, olisin elättänyt itseni jonkinlaisena kiertävänä trubaduurina. Joka ainoan uuden levyn tekoon tarvitaan nykyään satojen toimistoihmisten legioona, ja sehän on aivan naurettavaa. Jos joku tekee biisin, hän haluaa esittää sen muille ihmisille. Tämähän on aivan perustarve. Tieto siitä, että voin laittaa omassa kylpyhuoneessa äänittämäni biisin internetin kautta jakoon vaikka 10 minuutin kuluttua sen syntymisestä, on todella vapauttava. Se on itse asiassa kuin todeksi tullut unelma. Minun kaltaiseni ihminen saa työstään aivan naurettavia rahasummia. Tämä systeemihän perustuu vallankäytölle ja sille, että ihmisten pitää saada pitää työpaikkansa erinäisissä toimistoissaan. Vastaus tähän dilemmaan onkin minun osaltani jossakin ääripäiden välimaastossa. On hyvä, ettei meidän tarvitse kaupitella musiikkiamme kaduilla. Mutta samanaikaisesti tuntuu typerältä pyörittää kokonaista kuningaskuntaa yhden kolmen minuutin popbiisin tähden. Kerro jokin mukava juttu Trickyn touhuista. - Hän on jekkujätkä. Kun Tricky on paikalla, mitä hyvänsä voi tapahtua. Tämä on hänen paras puolensa. Kerran hän ruiskutti paparazzien päälle kyynelkaasua. Mikä oli mielestäni hauskaa. Mihin aikaan heräilet? - Riippuu vähän paikasta ja tilanteesta. Menin kymmenen vuotta ympäriinsä sellaista tahtia, että olin lentokoneessa viisi kertaa viikossa. Sellaista aikavyöhyhekaaosta vastaan ei kannattanut yrittää tapella, joten nukuin yksinkertaisesti aina kun väsytti. Mutta jos olen aloillani jossakin paikassa, menen nukkumaan siinä kahden aikaan yöllä. Ihan jo siksikin, että keskiyöllä tapahtuu niin usein jotakin maagista. Mutta jos inspiraatio iskee, valvon koko yön. Mikä on hulluinta, mitä sait Nellee Hooperin kanssa aikaiseksi? - Niiltä ajoilta on aika monta hyvää juttua. Meillä oli useita taianomaisia hetkiä. Tiedän, että häntä pidetään jonkinlaisena Sodoman ylipappina... Sanotaan nyt vaikka niin, että sitä miestä eivät keskinkertaiset kokemukset juuri inspiroi. (kovaa naurua) Miltä seuraava varsinainen albumisi kuulostaa? - Se on vasta kypsyttelyvaiheessa. Olen aina suhtautunut luomistyöhön jokseenkin varovaisesti, joten haluaisin pitäytyä kertomasta enempää. Sen voin paljastaa, että teen kaiken itse. Missä pääasiallisesti elät tätä nykyä? Voisitko kuvailla kotiasi? - Olen asunut jo jonkin aikaa Islannissa sataman äärellä. Kotini on aika teollisessa ympäristössä, alueella nimittäin korjattiin ennen laivoja. Taloni on kaikkiaan melko tavallinen. Vitsailevatko islantilaiset ruotsalaisista vai norjalaisista? - Molemmista! Emme voi sietää skandinaaveja. He ovat aivan liian laskelmoivia ja järjestyneitä. Skandinaavit järjestävät aina jonkun kokouksen ennen kuin uskaltavat tehdä mitään. Islantilaiset ovat mentaliteetiltaan lähempänä suomalaisia. Meistäkin on hienoa pitää hauskaa ja ryypätä. Seurusteletko tällä hetkellä kenenkään kanssa? Kumpi ominaisuus on tärkeämpi: positiivinen asenne vai hyvä ulkonäkö? - Tämän asian haluaisin pitää omana tietonani. Mutta positiivinen asenne kiinnostaa minua aina enemmän kuin ulkonäkö. Homogenic meni ihmisiltä vähän niinkuin yli hilseen, eikö vain? - Olen ollut elämäni aikana mukana 20 levyn teossa, ja joka ainoa niistä on poikennut edeltäjistään. Jokainen albumi on ollut minulle askel eteenpäin. En voi keskittyä miettimään, pitääkö yleisö kulloinkin työn alla olevasta tyylistä. Minun täytyy vain jatkaa etenemistä. Mutta Homogenicin vaikeaselkoisuudesta voin hyvinkin olla samaa mieltä, en nimittäin läheskään aina ymmärrä omia tekemisiäni. Sen verran osaan analysoida, että se oli iso askel eteenpäin Debut'lta ja hyvin vankka kurssinmuutos haluamaani suuntaan. Yliluonnollinen voima ilmoittaa sinulle, että hurmaava 6-vuotias lapsi tulee aikuisena muuttumaan Hitlerin veroiseksi murhanhimoiseksi tyranniksi. Kykenetkä tappamaan tämän pienokaisen? - Kun lähelleni tulee huonosti kasvatettuja lapsia, sormeni alkavat syyhytä... Sisälleni syttyy halu ottaa vähän selvää asioista. Mutta mitä tähän kysymykseen tulee, en usko että kykenisin tappamaan ketään. Ei se ole mikään ratkaisu. Ottaisin lapsen hoteisiini ja kasvattaisin sitä kunnolla parin vuoden ajan. Miten suhtaudut uskontoon? - Uskon luontoon, sillä se on ainakin 5000 kertaa vahvempi kuin me ihmiset. Jos Ben & Jerry -jäätelöfirma haluaisi suuunitella Grateful Dead- ja Phish-tuotteidensa oheen Björk-jätskin, miltä se maistuisi? - Siihen tulisi vaniljaa, katkarapuja sekä kookosta. Mitä huumeita käytät, ja kuinka usein? - Kahvia ja maapähkinöitä. Kerran viikossa. Onko sinulle ajokorttia ja/tai autoa? - En aja autoa. Yritin kerran opetella, mutta ajoin yhden vuoden aikana kymmenen kolaria.