Soundi nro 10/1997 teksti Esa Koivio "Villi lapsi" Björkin haastava Homogenic-albumi purkitettiin Espanjassa, mutta puolen vuoden mittaisen El Madronalissa oleskelun jälkeen Björk on palannut takaisin Lontooseen. Haastattelutilaisuus oli järjestetty East Endin nuhruisten varastorakennusten ja pienten putiikkien keskellä kohoavaan entiseen panimorakennukseen. Björk on myöhässä kaksi tuntia, mutta lopulta saavuttuaan hän on vastustamattoman ihastuttava - tällaiselle tytölle ei todellakaan voi olla vihainen. Björk ei tunnetusti pidä haastatteluista, mutta silloin kun hän suostuu sellaisen tekemään on hän täydellinen haastateltava: avoin, rehellinen ja lämmin ihminen. Entisen poikaystävän Goldien kanssa vietetyt vuodet ovat muuntaneet Björkin englanninkielen villiksi sekoitukseksi. Veikeä islantilaiskorostus on yhä jäljellä, mutta aina väliin Björk pistää fraaseja, jotka ovat nyky-Lontoon vahvaa katukieltä. Viime vuosi jätti sinulle monilta osin paljon toivomisen varaa. Muuttuvatko huonot fiilikset lauluiksi yhtä vaivattomasti kuin hyvät? - Tunnen monia ihmisiä, jotka haluavat bailata silloin, kun fiilis on hyvä ja vetäytyä kotiin postimerkkiensä pariin silloin kun menee huonommin. Heillä on jokin puuha jokaista mielentilaa varten. Voin ymmärtää sen, mitä he ajavat takaa, mutta minä olen luonteeltani aivan toisenlainen. Olipa sitten kyseessä iso ilo tai paha depis, haluan jakaa kokemuksiani ja tehdä niistä lauluja. Debut- ja Post-albumeilla Björk työskenteli Howie B:n ja Nellee Hooperin kaltaisten lahjakkaiden musiikintekijöiden kanssa. Homogenic-kiekolla Björk itse kantaa päävastuun kappaleiden tuottamispuolesta. Onko kyseessä todistamisen tarve? - Vaikka tuotinkin kiekon itse, LFO:n Mark Bell toimi koko ajan turvaverkkonani. Keskeisin kysymys kuuluu, montako kertaa prosessin kuluessa ehdin tipahtamaan. Rohkeudesta, uusien asioiden oppimisesta ja henkisestä kasvusta tässä oli kysymys. Muistan, kuinka julkaisin ensimmäisen albumini ollessani vasta 11-vuotias. Tuolloin tyydyin vain valitsemaan laulut ja laulamaan ne. Nyt ajan myötä olen joka kiekolla lisännyt omaa panostani. Olisi pelkurimaista jähmettyä paikoilleen. Miksi Homogenic? - Yhtenäisyyden takia, luulisin. Aikaisemmilta kiekoiltani löytyi eri- ikäistä materiaalia. Samalla levyjen ilme oli erilaisista musiikillisista innostuksistani johtuen epäyhtenäinen. Kävin läpi vaiheita, jolloin olin hulluna intialaiseen elokuvamusiikkiin. Siitä seurasi kahden vuoden mittainen kausi, minkä kuluessa kuuntelin lähes yksinomaan erilaista eri maista peräisin olevaa saksofonimusaa. Tulin tutuksi intialaisen, japanilaisen ja perulaisen puhallinsoitinmusiikin kanssa. Eniten diggasin soittoa silloin, kun se oli hiukan epävireistä. Homogenic-albumi esittelee minut juuri sellaisena kuin olen tällä hetkellä, ja kokemus on omalla tavallaan pelottava, sillä tällä kertaa en voi paeta menneisyyden taakse. Miksi päädyit muuttamaan puoleksi vuodeksi Espanjaan? - Se oli ennen muuta bändini rumpalin Trevor Moraiksen ansiota. Hän asuu siellä ja omistaa studion. Tarkoitukseni oli vain pistäytyä Espanjassa äänittämässä albumille yksi biisi yhdessä Raimundo-nimisen flamenco-kitaristin kanssa. Jotakin kuitenkin tapahtui siellä ollessani. Kenties kyseessä oli jonkinlainen pako. Etsin jotain luonnonläheistä turvapaikkaa toipuakseni siitä kamalasta kirjepommijutusta. Olin saanut tarpeekseni urbaanista Lontoosta ja olisin tietysti voinut mennä takaisin Islantiin, mutta siellä minua olisivat olleet välittömästi vastassa sukulaiset ja kaikki muistot. Minun oli otettava etäisyyttä asioihin - yksinäisyydessä. Jossain vaiheessa oli puhetta, että aiot hankkia itsellesi majakan Gibraltarin salmesta? - Lapsuusvuosien unelmanani on ollut omistaa majakka, jonka kruunaa kattotasanteelle sijoitetut urut. Espanjassa ollessani minusta tuntui yhdessä välissä siltä, että tulisin jäämään sinne pysyvästi ja vanhuudenpäivieni varalle kaavailemani suunnitelma urkujen soittamisesta joka ilta keskiyön aikaan pantaisiinkin voimaan jo nyt ollessani 31- vuotiaana. Tulin kuitenkin lopulta siihen lopputulokseen, että annetaan homman muhia vielä tuollaiset 20-30 vuotta. Miten levytyssessiot mustalaismuusikkojen kanssa onnistuivat? - Täytyy myöntää, että mustalaisten työskentelymetodit poikkesivat olennaisesti viikinkien vastaavista. Kesti koko yön ennen kuin paras soittovire löytyi joskus varhaisilla aamutunneilla. Tunnelataus oli joka tapauksessa mahtava. Soitolla oli hypnoottinen vaikutus ja oli suuri kunnia luoda musiikkia yhdessä Raimundo Amadorin kanssa. Aivan Homogenic- albumin miksausten loppuvaiheessa tuskan täyttämä So Broken -raita päätettiin jättää pois itse albumilta, mutta kappale löysi sentään tiensä Björkin albumia edeltävälle Joga-EP:lle. Mark Bellin ohella toinen korvaamaton avustaja kiekolla oli aikoinaan mainetta omilla kiekoillaankin hankkinut sovittaja Eumir Deodato. - Jousisovitusten muokkaaminen oli epäilemättä suuri haaste. Työskentelin Deodaton kanssa jo Post-albumilla ja tuon yhteistyön jatkaminen tuntui järkevältä. Vaikka oma roolini onkin kasvanut, ilman Deodatoa sovittaminen olisi vienyt yhdeksän biljoonaa valovuotta. Minulle riittää se, että luon sen mitä soitetaan. Kannatko etukäteen huolta musiikin kaupallisesta potentiaalista? - Olen ilman muuta imarreltu, jos ihmiset pitävät musiikistani, mutta rehellisyyden nimissä minun on tunnustettava etten uhraa paljon aikaa kaupallisuudelle. Minulla on vielä viisikymmentä vuotta aikaa jäljellä, mutta kuulen korvissani kellon tikityksen. Toistaiseksi olen pystynyt siirtämään levylle vain kymmenen prosenttia kaikista niistä ideoista, joita mielessäni pyörii. Homogenic-albumi on mielestäni yhtä aikaa rohkea, vahva ja yksinkertaisen tehokas levy. Minä kehityn kaiken aikaa. - Yritän tehdä parhaani ja se pelottaa minua helvetisti. Tiedän mitä haluan tehdä, mutta en aina osaa pukea ideoitani järkevään muotoon. Pidät lapsekkuuden säilyttämistä tärkeänä ihmiselle. Missä mielessä 11- vuotias poikasi toimii virikkeiden antajana musiikillesi? - Hän oli jo syntyessään kypsä aikuinen ja herrasmies. Minä olen perheen lapsi. Sindrillä on mahtava huumorintaju ja kotiin tullessani emme keskustele musiikista tai koulutöistä vaan katselemme sarjakuvia ja pidämme hauskaa. Hän on myös pätevä deejii, minkä hän osoitti viime kerralla New Yorkissa pistäytyessämme. Sindri sai kaikki transvestiittien thai-ruokapaikan asiakkaat kyyneliin biisivalinnoillaan. Miten kirjepommiuhka vaikutti sinuun vanhemman roolissasi? - Näin pahoja unia. Ilman muuta olin huolestunut siitä, että minun poikani tulisi tapetuksi sen vuoksi, että minä satun olemaan tunnettu laulaja. Mietin jopa uranvaihtoa. Tuossa tilanteessa on terve maalaisjärki paras lääke. Olet mukana Tiibetin hyväntekeväisyyskeikoilla ja parissa muussa poliittisesti aktiivisessa projektissa. Kuinka kantaaottavana näet omien laulujesi sisällön? - Islantilaisena olen kaikkien sorrettujen pikkumaitten puolestapuhuja, mutta jo pikkulapsesta lähtien olen periaatteessa ollut järjestäytynyttä politikointia vastaan. Jos taas henkilökohtaisesta politiikasta on kyse olen valmis kiipeämään vuorenharjalle mukanani viisi trumpetinsoittajaa ja 74 eri lippua. Jokaisella meistä on oikeus olla oma itsemme. Me islantilaiset ja muut pohjoismaalaiset olemme oppineet tappelemaan vapautemme puolesta. Osaatko selittää, miten on mahdollista, että Islannin kaltainen pieni maa pystyy poikimaan jatkuvasti erinomaisen persoonallisia artisteja? - Se on silkkaa anarkiaa. Islantilaiset olivat ensimmäisiä anarkisteja. Viikingit olivat kaikkien aikojen suurimpia kapinallisia, mutta islantilaiset pitivät heitäkin liian järjestäytyneinä ja niinpä he matkustivat pienelle saarellemme perustamaan oman yhteisönsä. Minä pystyn jäljittämään omaa sukupuuni viimeksi kuluneiden tuhannen vuoden ajanjakson ajalta ja jokainen suvun jäsen on islantilainen. Me olemme vitaalinen ja röyhkeä klaani. Uskon kännyköihin ja internetiin ja kaikkeen moderniin tiedonvälitykseen, mutta samaan aikaan aion olla niin läpikotaisen isänmaallinen islantilainen, että isänmaallisuus ottaa kipeää. Ilman juuria ihminen ei ole mitään. Tästä maailmasta löytyy paljon muutakin kuin valkoinen anglo-amerikkalainen kulttuuriperinne, se seikka kannattaa aina pitää mielessä. - Luulen, että olen tässä suhteessa palaamassa takaisin juurilleni. Debut- ja Post-albumit esittelivät minut maailmanmatkaajana, mutta nyt kyse on entistäkin enemmän tunteen vangitsemista. Haluan että kappaleeni imevät sisälle omaan maailmaansa. Toisaalta en vierasta muita muusikkoja ja heidän ideologioitaan. Kyse on tavallaan kuin pitkällä lennolla jonkun ventovieraan ihmisen viereen istumisesta. Hän saattaa olla lähtöisin kokonaan eri maanosasta, mutta ajan myötä jotain yhteistä aina löytyy, sillä olemmehan me kaikki ihmisiä toistemme joukossa. Kuka on kaikkien aikojen suurin idolisi? - Minun isoäitini. Björkin edellisten sooloalbumeitten tapaan myös Homogenic-albumista on ennen pitää luvassa remixaus-versio. Björk myöntää odottavansa malttamattomana sen levytyksien käyntiin pistämistä. - Olen imarreltu, jos monet kuvailevat musaani tanssittavaksi, mutta en usko rytmien olevan minun musiikinluomispersoonani vahvimman puolen. On pelkästään opettavaa minulle itselleni nähdä, että minun tyhjentävinä pitämäni versiot käännetään kokonaan päälaelleen.