Soundi  nro 8/2003

Teksti Tero Alanko


"Live - Pietari"


Björk
19.7. St. Petersburg Arena,
Pietari


Björk roi mukanaan Venäjälle harpisti Zeena Parkinsin, kokeellisen 
Matmos-kaksikon ja kahdeksanhenkisen islantilaisen jousiorkesterin. Ei 
rumpuja, kitaraa, bassoa tai mujta popmusiikin konventioihin kuuluvia 
soittimia.

Björkin nykyinen tyyli naittaa toisiinsa kamarimusiikin kauneuden ja
elektronisen musiikin reuna-alueiden kokeellisuuden, ja silti vetää 
luokseen monituhatpäisiä massoja. Siihen ei kukaan muu pysty. Mikä 
oudointa, suurin osa ihmisistä saapuu paikalle musiikin, ei 
spektaakkelin takia.

Ensin asettuivat paikalleen Parkins, jousisoittajat ja Matmosin miehet. 
Pagan Poetryn koko tilan täyttäneiden ensisointujen myötä muusikoiden 
takaa tepasteli esiin jääkarhumammaa muistuttava hahmo, Björk 
valkoisessa haaremihaalarissaan ja jäkälää hiuksissaan. 
Antaumukselliseen "I love him, I love him, I love him" -mantraan 
mennessä hän oli ottanut yleisön haltuunsa.

Poikkeuksellisen hyväntuuliselta vaikuttaneen laulajattaren 
liikehdinnästä tuli mieleen nallepukuisen Robert Smithin tanssahtelu The
Curen Why Can't I Be You -videolla. Björk uppoutui musiikkiin, löysi 
rytmin liikkeilleen silloinkin, kun Matmosin tyly elektroninen pauke, 
narskutus ja napsutus vaikuttivat vain abstraktilta äänimassalta. Vaikka
esiintyjänä yhä ilmeisen ujo, omien laulujensa tulkkina Björk on 
suorastaan uskomaton. Kuiskaukset, kirkuminen, sirkutus ja lirkutus 
tulivat syvältä.

Ylellisesti soineen Jógan jälkeen luiskahdettin noin puoleksi tunniksi
haastavampien, näissä olosuhteissa liiankin haastavien, valintojen 
pariin. Kyseessä ei todellakaan ollut Greatest Hits -keikka, vaikka 
aulassa myytyjen t-paitojen selkämykset viimevuotista kokoelmaa 
mainostivatkin.

Kohtalokkaan, rytmikkään ja selkeästi sovitetun Isobelin myötä alkoi
yleisön ja taiteilijan yhteinen keikka, kiihkeä osallistuminen, 
emotionaalinen hurmio. Herkimmin Björk tunteili Dancer In The Dark 
-leffan avainlaulun I've Seen It Allin, brutaaleimmin Matmosin 
metalliset biitit jyräsivät suorastaan häikäilemättömästi Pluton aikana.
Rammsteinin lailla lanannut Army Of Me oli osuva finaali: "If you 
complain once more/you'll meet army of me."

Ainoa moite tuleekin esiintymispaikan valinnasta. Upeista teattereistaan
tunnetusta Pietarista olisi varmasti löytynyt sopivampikin paikka 
jääkuningattaren konsertille kuin pari vuotta sitten jääkiekon 
MM-kisoihin rakennettu moderni halli. Vai pitääkö valinta ottaa merkkinä
siitä, että kapitalismi on nykyään Venäjänkin viral1inen valtiomuoto?