Sonera Plaza - Kaista  14.09.2001

Teksti Timo Isoaho

arvio 4/5


Björk: "Vespertine" (Polydor)


Poplevyt pääsevät yllättämään enää kovin harvoin vuonna 2001. Vanhoille
klassikobändeille yllätyksettömyys suvaitaan kitsastelematta (tai niiltä
vaaditaan sitä, miettikää vaikka AC/DC:n tapausta), mutta uudet yhtyeet
lakaistaan poikkeuksetta johonkin ennaltamäärättyyn kategoriaan: "Joo, 
se on sitä 80-lukulaista syntsapoppia Depeche Moden ja Human Leaguen 
välistä." Eipä siinä pääse juuri yllätyksistä puhumaan...

Islantilaistaituri Björk on kuitenkin artisti, jonka aikaisemmilta 
albumeilta on saattanut löytää lähes mitä tahansa. Artistin tuore 
'Vespertine'-kiekko tekee poikkeuksen, sillä Björk pysyttelee tiukasti
spirituaalisten, hauraiden, puhtaiden ja rauhallisten tunnelmien 
parissa. Tämä Ruotsin, Islannin, Tanskan, Ranskan, Norjan ja Espanjan
listojen ykköseksi mennyt pitkäsoitto ei tarjoa kaavasta ainoatakaan 
poikkeusta. Itse asiassa kokonaisuus on niin tiivis, että kappaleiden 
vaihtumista ei toisinaan edes huomaa. Tylsää ja puuduttavaa? Kyllä, 
mikäli levyn ohittaa puolihuolimattomasti taustakuunnelleen. Lähes 
tunnin mittainen levy ei todellakaan ole helposti omaksuttava paketti 
vaan se saattaa vaatia uusia ja uusia keskittyneitä kuuntelukertoja 
avautuakseen. "Työ" palkitsee tällä kertaa tekijänsä, sillä 
islantilaisartisti on kyennyt luomaan hämmästyttävän tasapainoisen
kokonaisuuden.

"Tasapainoinen kokonaisuus" on mestarin luomus, sillä näistä aineksista
olisi saanut toisenlaisenkin keiton... Jo ensimmäisen parin minuutin
aikana Björk paiskaa kuulijan aistien ulottuville utuisia konerytmejä, 
pehmeätä ääntään ja vuorenkokoisia jousia, mutta kokonaisuudessa ei
ole piirunkaan verran korjattavaa. Taiteilija on toitotellut suuntaan 
jos toiseenkin, että 'Vespertine' on tavallaan vastareaktio raskaalle
'Dancer In The Dark' -leffaprojektille. Björk oli elokuvan myötä todella
kovilla Lars Von Trierin kanssa, mutta mikäli 'Vespertine' todella on
syntynyt kaksikon tappelujen ansiosta niin tällä kertaa kiistoilla on 
ollut mukaviakin seurauksia.

Björk on todennut 'Vespertinen' olevan modernia kamarimusiikkia. 
Parempaa määritelmää on mahdotonta keksiä.