Sonera Plaza - Kaista 10.09.2000 Teksti Tuomas Riskala arvio 5/5 "Dancer in the Dark" Tanska 2000. Ohjaus, käsikirjoitus ja kameraoperointi: Lars von Trier. Tuotanto: Vibeke Windeløv/ Peter Aalbæk Jensen, Marianne Slot, Lars Jönsson/ Zentropa Entertainments4, Trust Film, Film i Väst, Liberator. Kuvaus: Robby Müller. Leikkaus: Molly Malene Stensgaard, François Gedigier. Musiikki: Björk. Koreografia: Vincent Paterson. Pääosissa: Björk, Catherine Deneuve, David Morse, Peter Stormare, Joel Grey. Kesto: 139 min. K-14 Kutkuttavaa, että elokuvamusikaalin henkiinherättäjäksi nousee sama mies, joka vastikään rikkoi perinteisen elokuvakerronnan normit askeettisella dogma-säännöstöllään. Kyseessä on tietenkin maailman suuriruhtinas Lars von Trier, jonka uusi elokuva Dancer in the Dark ryttää jälleen konventioita, mutta tekee sen tällä erää lumoavassa sopusoinnussa perinteen kanssa. Kyseessä on ennen kaikkea musikaali, mutta samalla uskomattoman voimakas ja ravisteleva draama, jonka läpi katsominen/ tunteminen muodostuu suorastaan fyysiseksi kokemukseksi. 60-luvun Yhdysvaltoihin sijoittuva tarina kertoo tsekkimaahanmuuttaja Selmasta (Björk), tehtaassa työskentelevästä yksinhuoltajaäidistä, joka on hitaasti sokeutumassa. Sama perinnöllinen sairaus uhkaa myös hänen poikaansa, ellei Selma pysty säästämään rahaa tämän silmäleikkaukseen. Helpotusta rankkaan todellisuuteen tuovat Selman rakastamat musikaalit sekä työtoveri ja paras ystävä Kathy (Catherine Deneuve). Vielä jotenkuten raiteillaan oleva elämä saa kuitenkin hirvittävän käänteen, kun epätoivoinen naapuri syyttää Selmaa varkaudesta. Dancer in the Darkin emotionaalinen voima kumpuaa sen tunteiden läpäisyvoimasta. Tästä suurkiitos kuuluu Björkille, jonka pääosasuoritus kulkeutuu katsojan ihon alle kuin sähkövirta. Selman elämä ja kohtalo tuntuvat niin aidoilta ja välittömiltä, että se suorastaan sattuu. Rakenteellisesti von Trier on näin tarkoittanutkin. Ultrariipaisevan tragedian peilikuvana toimivat musiikki- ja tanssiosuudet ajavat tapahtumat hetkelliseen hengähdystilaan. Musikaaliosuudet ovat Selman omaa mielikuvituksen tuotetta, fantasiajaksoja, joiden aikana rentouttava pako hirvittävästä todellisuudesta tapahtuu valkokankaan molemmin puolin. Von Trier jakaa tapahtumatasot myös kuvallisesti. Ohjaajan itsensä operoima kamera tallentaa todellisuuden käsivaralla ja lohduttomilla realismiväreillä sävytettynä. Armoa jakavan musikaalimaailman syntyessä, otokset muuttuvat stabiileiksi ja korostetun hehkuvissa väreissä kuultavaksi kuvamosaiikiksi. Mosaiikkimaisuuden takana lepäävät hämmästyttävät 100 eri kuvakulmiin kiinnitettyä kameraa, joilla jaksot on tallennettu. Kuvien yhteensovittaminen edustaa leikkaustaiteellista huipputyötä, jolle rytmillisen hengen Björkin säveltämä upea musiikki antaa. Mm. Madonnan kanssa työskennelleen Vincent Patersonin koreografia on puolestaan jalostuneesti modernia ja vanhaa yhdistelevä, mielikuvitusrikkaan tanssimotoriikan valloittava taidonnäyte. Björkin ällistyttävän vahvan, suorastaan väsyttävän roolisuorituksen lisäksi elokuvan näyttelijäjoukko on valjastettu muillakin lahjakkuuksilla. Ranskalaisen elokuvan ikuinen madonna, Catherine Deneuve, säteilee aristokraattista naiskarismaa osassa kuin osassa. Niin käy myös tässä, vaikka rooli onkin tehdastyöläisen. Selmaan rakastunutta ressukkaa esittävä ruotsalaisnäyttelijä Peter Stormare on puolestaan hänkin jo useasti osoittanut taituruutensa, mm. monessa erinomaisessa jenkkileffassa (mm. Fargo, 8MM). Naapuria näyttelevä David Morse omaa juuri oikeanlaisen ahdistuneen karman, jota vihan tunteet sytyttävä hahmo elokuvassa huokuu. Pienissä osissa vilahtavat myös ohjaajan kaksi vakionaamaa, Udo Kier ja Stellan Skarsgård. Dancer in the Dark on vuosituhannen ensimmäinen suuri mestariteos. Uskomaton elokuvallinen kompleksi, jossa satu, draama ja musikaali sulautuvat yhteen lumoavalla ja riipaisevalla kosketuksella. Lopputekstien päätyttyä olo on pitkään täysin sanaton. Elokuva kuluttaa katsojalta koko tunteiden varaston ja ylikuormittaa niiden vastaanottokyvyn, näännyttäen ja hypnotisoiden yhtäaikaisesti. Jo ennestään yhden koko 90-luvun parhaista elokuvista, Breaking the Waves, tehneen Lars von Trierin asema ei enää tämän jälkeen kuulu pelkästään Euroopan eturivin ohjaajiin, vaan koko maailman. Dancer in the Dark on täydellinen elokuva ja sen tekijä suuri taiteilija.