Skenet 25.08.2000 Teksti Antti Kaijalainen "Dancer in the Dark" Elämää suurempaa marttyyriutta Tanskalainen elokuvaohjaaja Lars von Trier on idealistinen filmintekijä; hän on puhunut totuudellisen ja välittömän elokuvailmaisun puolesta. Hänen ja toisen tanskalaisohjaajan Thomas Vinterbergin lanseeraama Dogma 95 -vaati turhasta elokuvatekniikasta ja pikkuporvarillisesta hienostuneisuudesta/estetiikasta luopumista. Vaikka julkilausuma oli hieman sekavanoloinen ja ristiriitainenkin, voidaan sitä silti pitää tärkeänä keskustelunherättäjänä. Dogma-manifestin eräänlaisiksi avainteoksiksi nousivat erityisesti von Trierin Idiootti ja Vinterbergin Juhlat. Von Trierin tähän asti tunnetuin työ Breaking the Waves (1996) - huolimatta rosoisesta tyylistä, käsivaralta kuvaamisesta ja leikkauksen sattumanvaraisuudesta (otos katkeaa kuin kesken kaiken) - ei kuitenkaan edusta puhtainta Dogma-elokuvaa. Se ja ohjaajan uusin, paljon kohua herättnyt Dancer in the Dark ovat eräällä tavalla ison luokan elokuvaa niin tarinaltaan kuin tuotannollisilta puitteiltaan. Niiden kertomus ja draama on jo niin suurta, että niiden mahduttaminen Dogman määritelmään tuntuu vieraalta. Dogma-manifesti on kaikesta huolimatta osoitus siitä, että Tanskassa elokuvaan suhtaudutaan kulttuurisesti vakavana ilmiönä. Ja niin pitääkin, sillä maan elokuvatraditioon kuuluu mm. Carl Theodor Dreyer. Hän on elokuvahistorian suurimpia ohjaajia, jonka filmografiaan kuuluvat mm. sellaiset mestariteokset kuin Jeanne d'Arcin kärsimykset ja Vampyyri. Dreyerin kerrontatyyli on selvästi vaikuttanut myös Lars von Trierin ilmaisuun. Dancer in the Dark sijoittuu pieneen amerikkalaiseen kaupunkiin 1960- luvulla. Tarinan päähenkilö on romantisoimiseen ja haaveiluun vaipuva Selma (Björk), jonka intohimona ovat Hollywood-musikaalit ja erityisesti niiden tanssikohtaukset. Selma on Tšekkoslovakiasta Yhdysvaltoihin muuttanut yksinhuoltaja, jolla on ikävä salaisuus: hän on sokeutumassa. Hän yrittää salata näkökykynsä heikkenemisen erityisesti työpaikallaan, missä hän onnistuu vain hyvän ystävänsä Kathyn (Cathrine Deneuve) ansiosta. Perinnöllinen silmäsairaus uhkaa sokeuttaa myös hänen poikansa, ellei tätä pian leikata. Tätä varten Selma tekee kahta työtä ja luopuu kaikesta turhasta saadakseen rahat kokoon leikkausta varten. Kohtalo puuttuu dramaattisesti Selman suunnitelmiin Billin (David Morse) hahmossa. Bill on poliisi ja Selman vuokraisäntä, jolla pitäisi mennä hyvin perintönsä turvin. Mutta Billin vaimon tuhlaamisvimma on saanut perheen vararikkoon. Uskaltamatta paljastaa totuutta vaimolleen, Bill varastaa Selman säästöt, mikä johtaa yllättäviin ja traagisiin tapahtumiin. Dancer in the Darkin juju on siinä, että se on tehty musikaalin muotoon: musiikki- ja tanssikohtaukset katkaisevat ns. normaalin kerronnan. Musikaalijaksot eivät kuitenkaan ole irrallallisia, vaan niistä huokuu sama kipeys ja melankolisuus kuin elokuvan muusta kerronnasta. Tyylillisesti ne kyllä eroavat muusta kerronnasta. Niissä on jotain samaa kuin Hollywoodin musikaaleissa: liikkeen jatkuvuuteen perustuvaa leikkausta, technicolorin tapaista täyteläistä värimaisemaa, softattua kuvaa. Mutta von Trierin omaperäinen kädenkosketus silti säilyy. Dancer in the Dark on särmikäs, konventioita uhkaava elokuva. Björkin suoritusta on kehuttu. Ei ihme, sillä hän kykenee ihailtavan laajaan tunneskaalaan poikansa eteen uhrautuvana äitinä. Catherine Deneuve taas tekee eleettömän tyylikkään roolin Selmaa tukevana Kathynä. Deneuve muistetaan mm. Jacques Demyn vuonna 1964 ohjaamasta Cherebourgin sateenvarjoista. Elokuvasta, joka on yksi niitä harvoja elokuvia, joissa vuoropuhelu suoritetaan laulettuna. Paikoin Dancer in the Darkin musiikkikohtauksien tunnelmat muistuttavatkin Cherebourgin sateenvarjon riipaisevia menetyksen tunteita. Dancer in the Dark on jo mainitun Dreyerin Jeanne d'Arcin kärsimysten yhdenlainen sukulaissielu. Kummassakin päähenkilön vakaumus ja luottamus omantuntonsä ääneen tekee heistä elämää suurempia marttyyreja. Ja kumpikin elokuva jättää katsojan hiljaiseen ja mietiskelevään olotilaan. Ohjaus ja käsikirjoitus: Lars von Trier Pääosissa: Björk, Catherine Deneuve, Peter Stormare, David Morse Kesto: 139 min Ensi-ilta 8.9.2000 Kinopalatsi