Rumba  nro 24/1997

Teksti Samuli Knuuti


"Toppasokeria"


The Sugarcubes

Life's Too Good
Here Today, Tomorrow, Next Week
Stick Around For Joy
It's It

One Little Indian


Jos joku on sattunut unohtamaan, kuinka turhauttava yhtye The Sugarcubes 
oli, islantilaisyhtyeen uudelleenjulkaistu neljän levyn tuotanto 
palauttaa sen mieleen varsin nopeasti.

Sugarcubesissa oli hyvää Björkin ääni yhdistettynä holtittomaan 
surrealismiin ja musiikin kotikutoisuuteen. Sugarcubesissa huonoa oli 
Einarin ääni yhdistettynä holtittomaan surrealismiin ja musiikin 
kotikutoisuuteen. Björkin soololevyt osoittavat hänen tarvitsevan 
Einaria yhtä kipeästi kuin Portishead tarvitsee Jope Ruonansuuta.

7
Esikoinen Life's Too Good on edelleen Sugarcubesin paras levy, koska se 
sisältää Sugarcubesin parhaan kappaleen: jumalaisen Birthdayn. 
Peppimäisen peikkotytön viisivuotissynttäreistä liikuttavasti kertova 
kappale poiki reseptin, jota yhtye hyödynsi yhä uudelleen mutta 
huonommilla raaka-aineilla. Life's Too Goodilla tämä ei vielä haittaa, 
sillä niin hyvin Birthdayn läsnäolo lainaa lämpöään heikommille 
raidoille.

3
Kakkoslevy Here Today, Tomorrow, Next Week onkin sitten melodiatonta 
hoipertelua peräti 16 kappaleen verran. Einarin osuus on vain kasvanut: 
kuunnelkaapa kuinka hän huudoillaan onnistuu pilaamaan esimerkiksi 
Reginan orastavan jännitteen. Jos pystyt kuuntelemaan tämän levyn 
loppuun saakka, olet parempi kriitikko kuin minä.

6
Päätöslevyksi jäänyt Stick Around For Joy on kuitenkin yllättävä paluu 
ruotuun. Edellislevyn jazziin päin kallistunut näpertely on vaihtunut 
aidoksi svengiksi, mistä pikkuhitit Hit ja mainiosti nimetty Hetero Scum 
lienevät parhaita esimerkkejä.

5
Remix-projekti It's It on kiinnostavimmillaan Björkin soolouraa vasten 
tarkasteltuna. Jo siltä kuulee, kuinka hyvin islannittaren ääni istuu 
kontrastiksi konerytmeille, mutta harva remiksaaja siltikään onnistuu 
hiomaan koksimaisista kappaleista timantteja. Tältä(kin) levyltä on 
kovin pitkä matka Debut'n leikkisään bailufiilikseen, Postin 
skitsofreeniseen kanavapujotteluun ja Homogenicin hyiseen kauneuteen.

Björk on itse sanonut Sugarcubes-aikaa lapsuudekseen ja soolotuotantoa 
aikuisiäkseen, mikä näiden levyjen valossa pitää täysin paikkansa. Voin 
vain ihmetellä, miksi levy-yhtiö on julkaissut tämän 
kuriositeettikvartetin uudelleen sen sijaan, että olisi kiskonut 
levyiltä esiin niillä piileskelevän kelpo kokoelman. Mutta ei: hienon 
sokerin sijasta meidän on tyytyminen neljään kulholliseen hiomattomia 
sokerilohkareita.