Rumba  nro 18/2000

Teksti Mikko Rita

arvio 8/10


Björk
"SelmaSongs"
Polydor


Valottiko Björk tulevaisuuttaan jo muutaman vuoden takaisella broadway-
pastissillaan It's Oh So Quiet, vai aukeniko hänelle vasta nyt riittävät 
puitteet laajentaa ilmaisuaan, tanskalaisen mestariohjaajan Lars Von 
Trierin Dancer In The Dark -musikaalielokuvan säveltäjänä? Asetelma on 
herkullinen, myöskään Von Trieriä ei voi teostensa perusteella syyttää 
kompromisseihin tyytymisestä.

Paitsi hieno musikaalilevy, SelmaSongs on islantilaisen tähden ja diivan 
paikoin jopa suuruudenhullu yritys palauttaa yleisön usko oikeasti 
ajatuksia herättävään popmusiikkiin. Levy ei tarjoa musikaalielämystä 
Andrew Lloyd Webberin (hämmästyttävän kestävissä) jalanjäljissä, siihen 
se on liian intensiivinen ja tosi. @LTS1:Kappaleet lainaavat perinnettä 
muhkeilla orkestraatioillaan, mutta antavat nykyaikaisilla 
rytmielementeillään näyttämömusiikille täysin uusia näkökulmia. Alun 
massiivisesta vaskisovituksesta siirrytään melkoinen harppaus 
sanoitusten pieniin oivalluksiin: "What about China? Have you seen the 
Great Wall?" "All walls are great, if the roof doesn't fall." Sokeutuva 
Selma (Björk) käy I've Seen It Allissa ikimuistettavan vuoropuhelun Thom 
Yorken (ei elokuvassa) kanssa, eikä tuohon ole lisättävää. Toisessa 
keskeisessä duetossa laulaa itse Catherine Deneuve, ja levyn tuotannosta 
vastaa taiteilijattaren ohella vanha yhteistyökumppani Mark Bell.

Elokuvasta annettuun yltiödramaattiseen kuvaan verrattuna SelmaSongs on 
lempeä ja kepeä, hyvin kuunneltava levy. Tekijälleen se on myös ilmeisen 
omakohtainen; ajatus tehtaan koneistosta kumpuavasta rytmistä on 
peräisin Björkin viettämästä ajasta islantilaisessa kalatehtaassa. Vain 
puolen tunnin mittainen kokonaisuus piirtää ihailtavan draamallisen 
kaaren, siinä on selkeät ja perustellut jaksonsa sekä ennen muuta alku 
ja loppu, kuten hyvissä saduissa.