Rumba nro 22/2002 Teksti Tomi Nordlund arvio 4/5 Menolippu menninkäisten maailmaan Björk "Greatest Hits / Family Tree" Polydor Mitä muistan vuoden 1996 Pori Jazzista? Tietysti Björkin. Vaikka keikka ei ollutkaan kaikkein loisteliain, onnistui salaperäinen islannitar vangitsemaan katsojan jo pelkällä universumin ääristä kumpuavalla olemuksellaan. Kunnianhimoinen ja aina arvoituksellinen menninkäisprinsessa on ehtinyt julkaista neljä vaikeasti lokeroitavaa, erinomaista albumia. Hän on vuosien varrella jakanut mielipiteitä sekä äänellään, sen käytöllään että uudistumisvimmaa puhkuneilla taiteellisilla pyrkimyksillään. Fanien nettiteitse äänestämä Greatest Hits -paketti toimii oivana johdantona Björkin moniulotteiseen ja syvien sävyjen kyllästämään maailmaan. Kokoelmaa kuunnellessa menee useaan otteeseen hiljaiseksi. Esimerkiksi henkeäsalpaavan sävykäs Bachelorette, kylmät väreet pintaan nostava Hidden Place, hiljaisuudesta korkeuksiin kohoava Hyperballad, voimakas Human Behaviour sekä sulosinfonioilla leikittelevä Isobel eivät suurempia selittelyjä kaipaa. On siinä tasokasta säveltaidetta kerrakseen. Harvinaisuuksia, ennenjulkaisematonta materiaalia ja kaikkea muuta kivaa sisältävään Family Tree -boksiin kuuluu muun muassa artistin itsensä valitsema Greatest Hits -tusina. Björkin luomistyön laaja-alaista kirjoa ovat puolestaan määrittämässä minilevyt Roots, Beats ja Strings. Rootsilla matkataan menneeseen taiteilijan 15-vuotiaana säveltämää Sídasta Egiä ja kiehtovaa Sugarcubes-yhtyettä myöten. Beatsin neljä raitaa esittelevät Björkin modernimpia klubikokeiluja, joista vuonna 1993 kumpusi esikoislevy Debut. Strings on The Brodsky Quartetin välityksellä toimiva johdatus upeiden jousisovitusten maailmaan. Lars Von Trierin ohjaaman karunkauniin Dancer In The Dark -leffan Selmasongs- soundtrackiltakin tuttu I've Seen It All on todellinen kyynelkanavien aukaisija. Paikoin rujot, mutta poikkeuksetta täyteläiset soundit vievät kuulijan antoisalie seikkailulle Björkin taikamaailmaan, josta ei paluuta ole. Tunnelmat vaihtelevat kauniista unista pelottaviin painajaisiin ja kylmistä väreistä uljaaseen täyttymykseen - jos nyt runollisia halutaan olla. Niin se vain on, että tämä rajoja rikkova peikkonainen pitää visusti hallussaan 90-luvun merkittävimmän poptaiteilijan titteliä.