Ruisrock-infolehti 1998 teksti Kari Sammo "Islantilainen kosmopoliitti tuo Turkuun tuliperäistä energiaa" Marraskuussa 1965 syntynyt Björk Gudmundsdóttir on epäilemättä tämän hetken tunnetuin islantilainen maailmassa. Vaikka maailmanmaineessa Björk ei ole kylpenyt kuin muutaman vuoden, väestöltään ja pinta- alaltaan suunnilleen Suomen Lapin kokoisessa saarivaltiossa Björk on ollut supertähti jo parikymmentä vuotta. Björkin ensilevy nimittäin näki päivänvalon jo vuonna 1977, ja se piti sisällään pääasiassa lapsitähden tulkitsemia covereita Stevie Wonderin ja Beatlesin kaltaisten lauluntekijöiden kappaleista. Ensi kerran Björkin uniikki laulusoundi levisi Islannin rajojen ulkopuolelle Reykjavikin rankan punkaallon myötä. Björkin vetämän Tappi Tíkarrass -yhtyeen sykähdyttäviä, joskin jopa hupaisan nostalgisia revittelyjä voi kuulla vaikkapa keräilyharvinaisuutena ehkä divareista löytyvällä Rokk í Reykjavík -kokoomatuplalla, joka on myös soundtrack samannimiselle rockdokumentille. Katsokaa jos satutte käsiinne saamaan. Tappi Tíkarrassin jälkeen Björk perusti vielä parin vuoden ikään päässeen Kukl-yhtyeen. Kuklin jälkeen olikin jo aika kypsä yhtyeelle, joka oli tekevä kansainvälisen läpimurron. Vuonna 1988 maailma sai hämmästellä, kuka nuori nainen venyttelee äänijänteitään niin monimuotoisesti pikkutyttösen viisivuotispäivistä kertoessaan. Sugarcubes-yhtyeen ensihitti Birthday ei ole kymmenessä vuoden kuluessa menettänyt pisaraakaan tenhostaan. Sugarcubes yhtyeen rungon muodosti Björkin lisäksi joukko soittajia Björkin aiemmista yhtyeistä, joukossa myös Thor Eldón, Björkin vuonna 1986 syntyneen Sindri-pojan isä. Yhtyeen nimi saatiin yhteisen mietintäsession jälkeen, kriteerinä se, mikä on naurettavin mahdollinen nimi rockyhtyeelle. Lapsitähtiajoistaan lähtien Björk ei ole koskaan ollut yhden kaavan artisti. Sugarcubesin aikaan Björk levytti parissa päivässä islantilaisen jazzyhtyeen Trió Gudmundar Ingólfsonar kanssa levyllisen jazzstandardeja islantilaisittain: vuonna 1990 julkaistua Gling-Gló- levyä on edelleen saatavissa. Sugarcubesia kesti viiden vuoden ja kolmen albumin ajan. Vuonna 1993 Björk oli valmis soolouralle. Ja oitis ensilevyn Debut ilmestyttyä oli enemmän kuin ilmeistä, että myös maailma oli valmis soolo-Björkille. Vaikka Björkin suosio on viiden soolovuoden aikana kivunnut megatähtiluokkaan, Björk on edennyt maltillisen rohkeasti. Ensilevyä massiivisemman Postin ja Post-levystä tehdyn Telegram-remixlevyn - yhtenä uudelleenhämmentäjänä Pansonic-mies Mika Vainio - jälkeen Björk levytti tähän asti onnistuneimman, toistaiseksi tuoreimman levynsä Homogenic. Kun kliseily ei ole aivan rikos, tulkoon: Homogenic on Islanti levylle puristettuna. Kaunis, raikas, jylhä, raakakin. Mutta maailman mitassa ainutlaatuinen. Lavalla Björk on aina viihtynyt. Viimekuisessa Jay Leno -showssa nähtiin taas kerran lookiaan muuttanut Björk. Tämä on varmaa: Ruissalon viikonlopun suurimmat tunnekuohut saa aikaan Björk Gudmundsdóttir, yksi maailman omaleimaisimmista artisteista.