MTV3 Internet  ??.08.2000

Teksti Jari Rantala


Euroopan kermaa


"Espoo Ciné" 22-27.8.2000


Espoo Ciné pyörähti käyntiin 11. kerran suurempana kuin koskaan aiemmin. 
Festareilla on mahdollisuus nähdä kaikkiaan 82 pitkää elokuvaa ja 15 
lyhytelokuvaa. Varsinaisena erikoisuutena Tapiolassa tarjoillaan 
kaikkiaan seitsemän kolmiulotteista elokuvaa, joiden esitykseen teknistä 
apua on haettu Saksasta asti. 

Ulkomaisia vieraita Espooseen saapuu kahdeksan. Eurooppalaisia ohjaajia 
tulee täydentämään Hollywoodista lavastaja Alex McDowell, jonka töihin 
kuuluu muun muassa David Fincherin hittipätkä Fight Club ja pari vuotta 
sitten Sodankylässä vierailleen Terry Gilliamin sekoilutrippi Fear and 
Loathing in Las Vegas. 

Elokuvatarjonta on läpileikkaus Eurooppaa höystettynä muutamalla 
merentakaisella makupalalla. Espoossa nähdään lisäksi tänäkin vuonna 
kattava sarja hiljattaisia kotimaisia elokuvia. Espoon Ciné on edelleen 
myös eurooppalaisen fantasiaelokuvakilpailun näyttämönä. Kultaista 
Méliès-palkintoa tavoittelee viisi elokuvaa. 

   Von Trierin uljas avaus

Festivaalien avajaiselokuvana esitettiin keskiviikkona Tanskan 
elokuvakauhukakaran Lars Von Trierin Cannesissa kultaisen palmun 
voittanut ja hyvin ristiriitaisen vastaanoton saanut Dancer in the Dark. 
Elokuva ei todellakaan jätä ketään kylmäksi, pitää siitä sitten tai ei. 
Von Trier tuo musikaalin 2000-luvulle erittäin omintakaisella ja 
koskettavalla tavalla. 

Dancer in the Dark kertoo hyvin melodramaattisen ja tragikoomisenkin 
tarinan Tshekkoslovakiasta Amerikkaan 60-luvulla muuttavasta hiljalleen 
sokeutuvasta Selmasta (Björk), joka työskentelee tehtaassa maksaakseen 
poikansa Genen silmäleikkauksen, jotta tämä ei kärsisi äidiltään 
periytyvästä sairaudesta. Breaking the Wavesin synnyttäneellä ja DOGMA-
elokuva Idiooteissa jalostuneella dokumentaarisen hakevalla, 
elliptisesti leikatulla kameratyöllä Von Trier kietoo kohtalon 
riepottaman sankarittarensa ongelmien vyyhtiin, joka lopulta aukeaa 
pirullisen taloudellisella kerronnalla, kuin Camus´n Sivullisessa ikään. 

Melodramaattisen liikuttavaan ja kuvallisesti radikaaliin 
tarinankuljetukseen ohjaaja-käsikirjoittaja lisää Selman kuvittelemat 
musiikkinumerot, jotka on toteutettu kymmenillä kuvakulmilla ja 
dynaamisella jatkuvuusleikkauksella, kuin muuttaen tarkasti 
strukturoidut kulta-ajan Hollywoodmusikaalien koreografiat omalle 
elokuvarealismin tasolleen. Björkin säveltämät ja esittämät kappaleet 
lyövät soppaan vielä oman kulmikkaan lusikkansa. Laulujen lyriikka 
kommentoi ja tarkentaa tarinan tapahtumia vetäen henkilöhahmot mukaan 
Selman päästä tihkuvaan fantasiaan. 

Lars Von Trier on tällä hetkellä eurooppalaisen elokuvan kiistaton 
auteur, ohjaaja joka uskaltaa ja pystyy rakentamaan katsojille erittäin 
voimakkaita kokemuksia perusteiltaan hyvin yksikertaisista elementeistä. 
Von Trier muistuttaa paljolti elokuviensa sankareita ja sankarittaria, 
hän on valmis uhraamaan elokuvilleen itsensä täydellisesti. Mitään 
kompromisseja ei ainakaan Dancer in the Darkissa ole löydettävissä.