Moviezine Freax 07.09.2000 Teksti Pauli Jokinen arvio 5/5 "Dancer in the Dark" (A Zentropa productions / Sandrew Metronome Distribution Finland Oy) Ohjaus & Käsikirjoitus: Lars von Trier Tuotanto: Vibeke Windelov Kuvaus: Robby Muller Musiikki: Björk Koreografia: Vincent Paterson Pääosissa: Björk, David Morse, Peter Stormare, Cathrine Deneuve ja Joel Gray Mitä tulee kun laitetaan samaan soppaan islantilainen muusikkonero Björk ja tanskalainen ohjaajanero Lars von Trier? Vastaus: Eräs kaikkien aikojen vaikuttavimmista musiikkielokuvista. Samanlaisia tunne-elämyksiä joita Dancer in the dark tarjoaa, ei elokuvissa tule koettua montaa kertaa vuodessa. Dancer in the dark menee järisyttävyydessään vielä asteen pitemmälle kuin von Trierin edelliset teokset, Idiootit ja Breaking the Waves. Jos tämä elokuva ei herätä katsojassa tunnekuohuja, ei vika ole elokuvassa vaan katsojan tunne-elämässä. Katsoja on suorastaan pakotettu heittäytymään elokuvan maailmaan mukaan ja unohtamaan arkihuolet. Von Trier pystyy manipuloimaan yleisön reaktioita lähes ainutlaatuisella tavalla. Katsoja kokee täydellistä voimattomuuden ja riittämättömyyden tunnetta von Trierin paiskatessa yksilön ja ympäristön väliset paradoksit katsojalle päin naamaa. Dancer in the dark kertoo Tsekeistä Amerikan syrjäkylille muuttaneen Selman (Björk) tarinan. Hän työskentelee pimeässä tehtaassa ja käy vapaa- aikanaan draamakursseilla. Selman intohimo on vanhat musikaalit ja hän haaveilee olevansa niissä mukana. Pienen poikansa kanssa he asuvat ahtaassa asuntovaunussa. Selmalla on kiltit ja huolehtivat naapurit sekä läheinen ystävä (Catherine Deneuve), jolle hän uskoo huolensa. Selmalla on yksi ongelma, hän on tulossa sokeaksi. Sairaus on periytyvää ja saadakseen poikansa hyvissä ajoin silmäleikkaukseen, Selma on säästänyt vähistä rahoistaan tarvittavan summan. Kun hän näkönsä vuoksi menettää työpaikkansa ja veloissa oleva naapuri (David Morse) varastaa hänen rahansa, romahtaa koko maailma. Selma tappaa katalan naapurinsa puolivahingossa ja hänet tuomitaan kuolemaan. Tarina kulkee kohti loppuaan niin vääjäämättömällä voimalla, että henkeä salpaa. Harvemmin elokuvissa nähtyyn Amerikan tehdastyöväestön piiriin sijoittuva elokuva kertoo lähimmäisen rakkaudesta, ystävyydestä, ylpeydestä ja uhrautumisesta omien arvojen takia. Se on elokuva luottamuksesta ja petoksesta. Se on elokuva unelmista arkielämän keskellä. Von Trien kuvaa mitä ravistuttavimmalla tavalla systeemin julmuudesta sen reuna-alueille ajautuneita ihmispoloja kohtaan. Dancer in the dark on puettu musikaalin muotoon, mutta sillä on varsin vähän tekemistä perinteisten Hollywood-musikaalien kanssa. Perinteinen musikaali oli järjestelmän tuote, elokuvateollisuuden taidonnäyte, eikä niinkään yksittäisen ohjaajan taideteos. Anonyymit ohjaajat olivat helposti vaihdettavissa toisiin. Tusinaohjaajat onnistuivat musikaalien parissa siinä missä mestaritkin. Von Trierin elokuva on täysin tekijänsä näköinen. Sen kuvailmaisu juontaa juurensa tanskalaisiin dogma-elokuviin (luonnollinen valaistus, ei jälkiäänitystä eikä liioin lavasteita, dokumenttityylinen kuvaus ja leikkaus). Kasvotonta musikaaliperinnettä Von Trier korostaa vielä sillä, että ainoastaan Björkin upeasti tulkitsemat musiikkikohtaukset ovat toteutettu perinteisen elokuvan keinoin. Kun vanhoissa musikaaleissa juoni oli keksitty musiikkikohtausten täytteeksi, on tässä asia päinvastoin. Juoni on etusijalla, mutta musiikkikohtaukset eivät missään nimessä ole täytettä, vaan olennainen osa elokuvaa. Musiikkikohtaukset sitoutuvat luontevasti tarinaan musiikin saadessa alkunsa ympäristön äänistä. Kaikki musikaalijaksot tapahtuvat Selman pään sisällä, paitsi toiseksi viimeinen(!). Yhteistä vanhojen musikaalien ja Dancer in the darkin välillä on se, että musikaalit olivat tämän lailla naisruumiin koreografiaa ja fantasiointia. Linkkinä perinteisiin musikaaleihin käy hienon sivuosan tekevä Catherine Deneuve (Cherbourgin sateenvarjot). Näyttelijät ovat kauttaaltaan erinomaisia. Björk tekee vahvaa työtä sokeutuvana Selmana. Toimintaelokuvista tuttu David Morse (Long kiss goodnight, The Rock) vakuuttaa kaksinaamaisena poliisina, Fargosta tuttu ruotsalainen Peter Stormare esiintyy Selmaan rakastuneena pölkkypäänä ja Deneuve on yhtä elegantti kuin kolmekymmentä vuotta aiemminkin. Dancer in the darkin koreografioista vastaa mm. Evitaan ja Birdcageen vastaavat suunnitellut Vincent Paterson. Lars von Trier jaksaa yllättää joka kerta elokuvaa tehdessään. Häneltä voi odottaa tulevaisuudessa lähes mitä vain. Nykyohjaajista von Trier on tarinankertoja numero 1. Alkaneelta vuosikymmeneltä tuskin on luvassa kovinkaan montaa elokuvaa, joka iskisi katsojan tajuntaan Dancer in the darkin lailla.