Katso nro 22/2000 teksti Maaretta Tukiainen "Taisteluplaneetta Cannes" Yhtä juhlaa, moni ajattelee Cannesin elokuvafestivaaleista. Tosiasiassa Rivieralla huhkitaan töitä. Niin hullulta kuin se ehkä kuulostaakin, myös filmaattinen kansanosa paiskii pakkelin alla otsat hiessä. Punainen matto ja palkintojenjako ovat vain jäävuoren huippu, muu taistelua jokapäiväisestä leivästä - olkoonkin, että ehkä tavallista leveämmästä. Näin se menee: elokuvat kilpailevat palkinnoista. Palkinnot merkitsevät median huomiota. Huomio auttaa levityssopimusten hankinnassa. Levityssopimukset taas poikivat onnistuessaan lisää rahaa ja raha uusia elokuvia. Siinä yksi festivaalia pyörittävistä sykleistä - ja huomattavasti yksinkertaistettuna. Kaikki Rivieralla näytillä olevat leffat eivät suinkaan osallistu kilpailuun. Cannesin elokuvamarketti on lyömätön paikka kaupitella paitsi uutuuksia, myös hyllylle päätyneitä tapauksia, sillä juhlille tulevat kaikki mahdolliset ostajat. Myös tähdillä on jahti päällä. Taistelu rooleista on armoton, ja yksikin varomaton lausunto voi vetäistä punaisen maton alta. Väännössä tärkeintä on siis voitto, ei jalo kilpa. Ja kuitenkin, jo pelkkä kilpailuun pääseminen merkitsee lottopottia: runsaasta kuudestasadasta kisan ykkössarjan kermaan kelpuutettiin vain vaivaiset parikymmentä. Näyttelijä Holly Hunterilla on Cannesin hulinaan vuosien perspektiivi. Parhaaseen juhlan makuun hän väittää päässeensä, yllättävää kyllä, tuomariston jäsenenä, ei tähden ominaisuudessa. - Tämä on viides kertani Cannesissa. Ensimmäistä kertaa olin täällä Arizona Babyn kanssa. Se oli yksinkertaisesti kamalaa, olin niin nuori ja kokematon. Crash-vuosi meni vielä karmivammin. Leffa sai ristiriitaisen vastaanoton, ja kun se voitti, meille buuattiin. Pianon kanssa sujui onneksi paremmin. Viime vuosi vei kuitenkin voiton. Juryn jäsenenä juhla oli yhtä punaista mattoa koko aika, tähti hehkutti tiedotustilaisuudessa. Tänä vuonna Hunterilla oli jälleen normaali työvuoro. Tähti nähtiin festareilla sekä Coen-veljesten komediassa O Brother, Where Are Thou? että Rodrigo Garcian ohjaamassa viiden tarinan elokuvassa Things You Can Tell Just by Looking at Her. Hunterin ohella tässä kirjailija Gabriel Garcia Marquezin pojan ohjaamassa leffassa ihmissuhteilevat myös Glenn Close, Cameron Diaz ja Calista Flockhart. Elokuva on harvinaisen herkkävireinen kunnianosoitus erinäköisille ja - ikäisille naisille. Mikä vielä harvinaisempaa, sen koskettavan kerronnan takaa paljastuu mies. Miten moinen on mahdollista? - Siten, että Rodrigon sisällä asuu nainen, kuvaili Hunter suu virneessä nallekarhun oloista ohjaajaansa mutta kritisoi samaan hengenvetoon yhä nuoremmilla kasvoilla pelaavan leffabisneksen koventumista. - Susan Sarandon ja Meryl Streep pärjäävät, mutta ketä muita yli nelivitosia markkinoilla enää näkyy? Minä olen 42, joten huoli omanikäisten naisroolien tarjonnasta on täysin itsekäs. Myös Ally McBealin imussa kankaille nousseella Flockhartilla oli rooleista huomauttamista. - Aina kun minulle lähetetään luettavaksi käsikirjoitus, joudun palauttamaan sen takaisin ja sanomaan, että olisin halunnut tehdä Bobin roolin, tähti selitti. Lapsityövoimaa ja laululintuja Yksi festivaalin työllistetyimmistä oli vasta 14-vuotias Mischa Barton, jonka tähdittämä Pups oli tyrkyllä Cannesin marketilla. Teini- ikäisten pankkiryöstöstä kertova väkivaltamoraliteetti on kohdannut matkalla huonoa onnea. Innostunut ennakkohyrinä vaihtui hyytäväksi, kun kaksi päivää leffan ensi-illan jälkeen USA:n Coloradossa sattui maailmaa kohahduttanut kouluverilöyly. Kuudennessa aistissakin näytelleellä Mischalla oli Cannesissa kokonaista 5 elokuvaa - siis enemmän kuin aikuisilla kollegoillaan. - Elän aivan tavallista elämää, ammattilaisen elkein kysymyksiin vastaileva tähti vakuutti haastattelussa, vaikka myönsikin kuvaustahdin kiihtyneen sellaiseksi, että koulunkäynnissä tarvitaan yksityisopettajan apua. Paitsi alaikäisille, myös laulajille roolit tuntuvat irtoavan standardinäyttelijöitä helpommin. Kuten aikanaan Spice Girls, nyt myös All Saints on katsonut parhaakseen hyödyntää tähtikuvaansa leffabisneksen puolella. Yhtyeen laulajat olivat Cannesissa juhlistamassa miehiksi naamioituvista rosvosiskoksista kertovaa Honestia, jonka on ohjannut viisut kameraan toistaiseksi vaihtanut Eurythmics-hahmo David Stewart. Myös Bridget Fondan kanssa seurustelevalla kantritähti Dwight Yoakamilla oli Cannesin-tuliaisinaan esikoiselokuva. Miehen viime tingassa valmistunut länkkäri (kuinkas muuten!) South of Heaven, West of Hell ei markettiyleisöä suuremmin sytyttänyt, mutta onneksi oli tukijoukko omasta takaa kehumassa. Sling Bladessakin näytelleellä Yoakamilla oli myös itsellään leffassa rooli. Lisätienestin tarpeessa mies tosin tuskin on, sillä hänen levyjään on myyty vaatimattomat 15 miljoonaa kappaletta. Pokaalit Pohjolaan ja itään Laulajista suurimman kohun herätti luonnollisesti ohjaajansa kanssa kärhämöinyt pop-prinsessa Björk, jonka varaan Dogma-paroni Lars von Trier oli rakentanut kokeellisen musikaalinsa Dancer in The Dark. Vaikka pokaalit useimpien mielestä menevät yleensä vääriin osoitteisiin, päätyi ainakin Kultainen palmu tällä kertaa ennakkoon eniten kiinnostusta herättäneelle leffalle. Jo kolmatta kertaa Cannesissa kisanneen tanskalaisohjaajan uutukainen soi lohtua myös kuvauksista kärsineelle Björkille, joka palkittiin parhaasta naispääosasta. Björk esittää elokuvassa Jenkkilään rantautunutta tsekkiyksinhuoltajaa Selmaa, joka tienaa tehtaassa rahaa sokeutuvan poikansa silmäleikkausta varten. Lohtua arjen raadantaan itsekin näköongelmien kanssa painiskeleva Selma hakee Hollywood-musikaalien lumosta. Suomen kankaille musikaali ennättää jo elokuussa, sillä ennen teatterilevitystä leffa on nähtävänä Espoo Cinéssä. Von Trierin saaliin lisäksi myös jaettu kolmas palkinto meni Pohjolaan. Sen sai koomisista Arla-mainoksistaan tunnettu ruotsalainen Roy Andersson mustalla komediallaan Sånger Från Andra Våningen. Muilta osin gaalailta olikin sitten idän juhlaa, eikä ihme. Onhan Orientalin profiili ollut läntisillä leveyksillä jo vuosia selkeässä nousussa. Parhaan miesnäyttelijän palkinnon pokkasi Wong Kar-Wain kuvissa ennenkin loistanut hongkongilaistähti Tony Leung (mm. Happy Together). Kar-Wain leffa In the Mood for Love tutkii kahden aikuisen parin ihmissuhdesotkuja 60-luvun Hongkongissa. Toiselle sijalle Luc Bessonin johtama raati kelpuutti kiinalaisen Jiang Wenin sota-aikaan sijoittuvan draaman Guizi Lai Le (Devils on the Door Step). Se kertoo maanviljelijästä, jonka kotiin armeija piilottaa japanilaisen sotavangin ja tämän tulkin. Parhaaksi ohjaajaksi valittiin perhekuvauksella Yi Yivakuuttanut Edward YangTaiwanista. Itää festivaalilla edusti myös viime vuosina läntisiä aiheita ohjannut Ang Lee (mm. Jäämyrsky, Järki ja tunteet). Leen huumorilla sävytetty action-melodraama Crouching Tiger, Hidden Dragon oli näytillä kilpailusarjan ulkopuolella mutta keräsi silti salit täyteen. Innokas ensiyleisö palkitsi leffan henkeäsalpaavat toimintakohtaukset raikuvin aplodein. Elokuvan päätähtinä hehkuvat Honkong-actioneita vuosikausia vääntänyt Chow Yun-Fat, joka on Suomessa nähty viimeksi leffassa Anna ja kuningas, sekä timantinkova tulokas Zhang Ziyi, jonka tähdittämä elokuva Road Home nappasi Berliinissä tänä vuonna toisen sijan. Lohdutuspalkinto länteen Lännelle raadilta heltisi tällä kertaa vain laihaa lohtua eli parhaan käsikirjoituksen pysti, joka lankesi Neil LaButelle ilkeänihanasta mediatutkielmasta Nurse Betty. Leffa kertoo saippuaoopperaan höyrähtävästä nukkerouvasta, joka menee miehensä murhasta niin sekaisin, että lähtee jahtaamaan lempisarjansa tohtori Ravellia uskoen tämän olevan entinen sulhasensa. Komedian nimiosassa nähdään Renee Zellwegger, jonka taitoja voi kesän korvalla tarkastella ainakin Jim Carrey - komediassa Me, Myself & Irene. Sen sijaan Coen-veljesten pula-ajan karkurihupailu O Brother jäi ilman pokaaleja. Mediakohun sen pääosassa oivasti ilveilevä George Clooney osasi kuitenkin hyödyntää viimeistä pisaraa myöten. Jo helmikuisilla Berliinin festivaaleilla kävi selväksi, että Teho-osastolla tohtorointi on historiaa, ja tähti vahvassa vedossa kovan luokan koomikoksi. O Brother antaa luvan odottaa lisää yllätyksiä. Siinä koheltaa myös Oikeus ja kohtuus -sarjasta tuttu Michael Badalucco. George esittää leffassa vankilasta karannutta Everett Ulyssesta ja Badalucco hänet autoonsa poimivaa pankkirosvoa George "Babyface" Nelsonia. Homeroksen Odysseukseen väljästi perustuva elokuva saapuu Suomeen näillä näkymin syyskuussa. Clooneyn ohella myös Uma Thurman ja Penelope Cruz olivat valinneet roolinsa vääristä elokuvista. Sekä Merchant-Ivory-tuotanto The Golden Bowl että etnoeksotiikalla pelaava Woman on Top jäivät kisassa pelkiksi koristeiksi. Roolihanojen kuivumisesta kaunottarien ei tarvitse kuitenkaan vielä hetkeen pelätä. Cruz lensi festivaaleilta suoraan Kreikan aurinkoon Nicolas Cagen syliin Kapteeni Corellin mandoliini -leffan kuvauksiin. (!) Cannes 2000: Tulosruutu Pääpalkinto Kultainen palmu: Lars von Trier, Dancer in the Dark. Toinen palkinto: Jiang Wen, Guizi Lai Le. Jaettu kolmas palkinto: Roy Andersson, Sången Från Andra Våningen Samira Makhmalbaf, Takhté Siah. Paras naisnäyttelijä: Björk, Dancer in the Dark. Paras miesnäyttelijä: Tony Leung, In the Mood For Love. Paras ohjaus: Edward Yang, Yi Yi. Paras käsikirjoitus: Neil LaBute, Nurse Betty. Kuvatekstit: Sittenkin väleissä! Björk ja Lars von Trier keräsivät potin Cannesissa. Calista Flockhart. Holly Hunter on Cannesin veteraani. All Saints & Dave Stewart. Dwight Yoakam ja Bridget Fonda. Tulevaisuuden toivo Mischa Barton. Nurse Betty ja teeveetohtori: Renée Zellwegger & Greg Kinnear. Zhang Ziyi. Woman on Top: Penélope Cruz. O Brother: John Turturro, Tim Blake Nelson ja George Clooney.