Ilkka 24.08.2000 Teksti Marita Nyrhinen "Dancer in the Dark" Musikaalien ihmeellinen maailma soi sokealle Yhdestoista Espoo Ciné on tänä vuonna osa kulttuurijuhlavuoden tapahtumia. Se järjestää yhdessä Helsingin kulttuurikaupunkisäätiön ja Espoon kaupungin kanssa kaksi erillisprojektia: kolmiulotteisten elokuvien ja katastrofielokuvien sarjan. Festivaali avattiin keskiviikkona komealla ja vaikuttavalla Lars von Trierin ohjaamalla Dancer in the Dark -elokuvalla. Tämä erikoinen draamamusikaali voitti viime kevään Cannesin pääpalkinnon, ja sen pääosaa esittävä Islannin pikku menninkäinen, Björk palkittiin parhaana naisnäyttelijänä. Lars von Trier on nostanut eurooppalaisen, erityisesti tanskalaisen elokuvan profiilia melkoisesti kehittämällä omat dogmansa, jotka monet muutkin elokuvantekijät ovat sittemmin omaksuneet. Lars von Trier tunnetaan Suomessa parhaiten televisiosarjasta Riket, Valtakunta. Hänen elokuvauransa alkoi Tanskan elokuvakoulun jälkeen mainosten ja videoiden parissa, kunnes hän vuonna 1984 toteutti ensimmäisen elokuvansa. Dancer in the Dark -elokuvassa Björk esittää Yhdysvaltoihin muuttanutta tsekkiläistä yksinhuoltajaäitiä, Selmaa, joka työskentelee tehtaassa, kuten monet muutkin maahanmuuttajat. Hänen ilonaiheensa ovat kymmenvuotias poika ja suunnaton intohimo Hollywoodin klassisiin musikaaleihin, joista hän tekee omat versionsa tehtaan teatteriklubilla. Selma onkin varsin suosittu. Hänen ihailijoihinsa kuuluvat hyvä työtoveri Kathy (Catherine Deneuve) ja ujonpuoleinen Jeff (Peter Stormare) sekä hänen vuokraisäntänsä Bill (David Morse). Eräänä päivänä Bill kertoo taloudellisista vaikeuksistaan. Myös Selma kertoo salaisuutensa: hän on tulossa sokeaksi periytyvän sairauden takia. Selma lähtikin Amerikkaan siinä toivossa, että poika voitaisiin pelastaa. Kun Bill havaitsee, että Selmalla on piilossa pojan leikkaukseen varattuja säästöjä, hän varastaa rahat. Selma surmaa Billin ja ottaa rahansa maksaakseen poikansa leikkauksen etukäteen aavistaen, että hän joutuu pidätetyksi. von Trier on luonut uskomattoman intensiivisen teoksen, jota hän kuljettaa käsittämättömän tehokkaasti. Teho piilee käsikirjoituksessa ja von Trierin dogmien mukaisessa toteutustavassa, muun muassa käsivarakameran käytössä. Mutta se aiheuttaa myös ongelmia. Kuvaustyyli tekee valkokankaan jäljen liiankin liikkuvaksi. Kun kuvaaja heiluu vielä tarkennustakin hakien, katsojan päässä on lähinnä merisairas tunne ja jälki näyttää paikoin amatöörin työltä. Pieleen säädetyn oloinen, ruskeasävyinen kuva on osa vaatimattomuuteen tähtäävää tulosta. Mutta kaikki muu onkin sitten niin tehokasta, että elokuva imaisee mukaansa täysin. Björkin lauluja Björk elää täysin rinnoin roolissaan ollen kuin demoni, jota valkokankaalla ei ole koskaan nähty. Björk on myös säveltänyt elokuvan lumoavat laulut, joihin von Trier on kirjoittanut tekstit. Musiikki syntyy Björkin laulusta, jota säestävät sokean naisen kuulemat rytmiset taustaäänet tehtaankoneista ja junan liikkeestä vankisellin hiljaisuuteen. Perinteistä orkesteria ei ole. Laulu-ja tanssinumerot ovat selkeästi osa tarinaa eivätkä amerikkalaisen musikaalin tapaan irrallisia kokonaisuuksia. Ne ovat Selman päiväunia, ja ne ovat löytäneet elokuvassa visuaalisen yhteyden oikeaan kontekstiin. Laulut ovat pääsääntöisesti onnellisia, sillä kuten Selma toteaa: "Musikaaleissa ei koskaan tapahdu mitään pahaa." Kohtausten toteuttamiseksi von Trier on unohtanut dogmansa, mikä sallii nyt värikkäät kuvat, komeat, jalustalta kuvatut kohtaukset ja tiukat leikkaukset. von Trier käytti peräti 120 kameraa kohtausten kuvaamiseen. Dancer in the Darkissa melodraama ja musikaali ovat positiivisessa, joskaan ei perinteisessä suhteessa toisiinsa. von Trier osasi jälleen rikkoa kerronnan rajoja ja toteuttaa teoksensa täysin omilla ehdoilla. Se tuntuu katsojankin ytimissä. Kuvatekstit: DANCER IN THE DARK. Islantilainen Björk esittää sokeutuvaa tehdastyöläistä Von Trierin uusimmassa elokuvassa.