Helsingin Sanomat - Klik!  03.07.1998

teksti Markus Ånäs


"Miten Björkin soijamaidot päätyivät sormelleni"


Aitoon köyhän miehen gonzo-journalistityyliin tunkeudumme Björkin 
seurueen hylkäämään takahuoneeseen. Voin mielessäni vielä kuulla Björkin 
heleän naurun; vielä hetki sitten hän kosketti tätä ovenkahvaa. Sydämeni 
pulssi on kuin sorsalla metsästysaikaan. Pälyilen olkani yli, kuvaajani 
psyykkaa minua tökkimällä kamerallaan lapaluitteni väliin. Epäröin: mitä 
jos sisällä on vielä joku? Karkaisen mieleni, minun on saatava tietää! 
Aukaisen metallioven. Ensimmäiseksi silmiini osuu pöytä, joka notkuu 
herkkuja ja niiden jätteitä. Omena! Björk on puraissut siitä! Sivelen 
hellästi penkkiä, jolla tiedän hänen istuneen - voin lähes tuntea hänen 
kevyen, hauraan ruumiinsa jättämän painauman. Kävin vakoilemassa 
seuruetta mereltä käsin, sillä huoneesta on merinäköala. Metrin 
korkealla periskoopilla tarkkailin, miten Björk siemaili suoraan pullon 
suusta jotain juotavaa. Luulin, että se oli Björkin raiderissaan 
vaatimaa soijamaitoa, mutta havaitsen sen olevan pahvipurkissa - ei, 
sitä se ei ollut. Ehkä se oli Jack Danielsia, onhan Björk rokkimimmi. 
Kyllä! Siinä on huulipunaa! Äärimmäisen varovasti vien pullon 
huulilleni. Voi miten ihanalta sinä maistutkaan, Björk, ajattelen. 
Onneksi kuvaajani tekee työtään, eikä hän ehdi seuraamaan halpamaista 
oman etuni tavoittelua, kun lusikoin mielenliikutuksen vallassa pieneen 
pussiin Björkin lautaselleen jättämän muromaidonjämän. Litkua valuu 
sormelleni. Katson vaaleaa maitoa hämärtyvässä kopissa. Tuntuu kuin 
olisimme yhtyneet hetkeksi aikaa, Björk ja minä. Aika pysähtyy, kunnes 
äärimmäinen raukeus valtaa minut. Päätän, että en pese sormeani koskaan, 
Björk!