Helsingin Sanomat 09.10.1999 teksti Pirkko Kotirinta "Kuka seuraa Björkiä Islannin pop-kartalla?" Reykjavikin musiikkiklubeissa on energiaa kuin purkautuvissa geysireissä REYKJAVIK - Punk saavutti Islannin hiukan myöhemmin kuin esimerkiksi Suomen, mutta sen jälkimainingeissa maa sai ensimmäisen kansainvälisen pop-tähtensä, Björkin. Lapsilaulajana aloittanut Björk, nyt 33-vuotias, kulki Kukl-yhtyeestä Sugarcubesin kautta soolouralle, joka jatkuu vahvana. Ensi vuonna Björkiin törmää myös valkokankaalla: monilahjakkuus näyttelee Lars von Trierin uuden elokuvan naispääosaa. Björk on monella tavoin oma lukunsa - ja paljon enempää islantilaisesta popista ei sitten tiedetäkään. Nimi Gus Gus lienee se, johon seuraavaksi törmää. Gus Gusin levyjä on julkaistu Suomessakin, tuoreimpana This is Normal (1999). Nykyään kahdeksanhenkinen Gus Gus kiertää maailmaa ahkerasti ja on osunut usein samoille keikoille suomalaisen Jimi Tenorin kanssa. Yhtye yhdistää suurissa spektaakkeleissaan multimediaa, musiikkia, teatteria. Björkin taustalla oli aikanaan vahva independent-kulttuuri, ja sen aikainen Bad Taste -levy-yhtiö on edelleen voimissaan. Geysirmäisesti purkautuva islantilainen luovuus kiinnostaa myös suurta musiikkibisnestä. Tuskinpa maailman suurimpiin musiikkikustantajiin kuuluva EMI Publishing olisi ihan tyhjän päiten järjestämässä levyalan ihmisille niin sanottua show casea, eräänlaista kykykatselmusta Reykjavikiin lokakuun 16. päivänä. Naisia, joilta odotetaan paljon Islanti on pieni ja syrjäinen korkean teknologian maa, jossa asuu enemmän lampaita (400 000) kuin ihmisiä (270 000). Vaikka musiikissa tapahtuu paljon, äänilevyjen kohdalla kotimarkkinoiden pienuus on haitta. Islannin suurimman levy-yhtiön Skifanin musiikkiosaston manageri Steinar Berg Isleifsson tietää tämän paremmin kuin hyvin. Hänen mukaansa Islannissa on ollut monia hyviä artisteja, todellisia kykyjä, jotka eivät ole päässeet testaamaan siipiään kansainvälisesti paikallisten resurssien hintelyyden takia. Isleifsson möi oman Spor-yhtiönsä viime vuonna Skifanille, josta tuli alan markkinajohtaja liki 80 prosentin osuudella. Siihen saakka Islannin äänitemarkkinoilla oli kolme aika tasavahvaa firmaa: Skifan, Spor ja Japis. "Spor ei ollut suuri firma islantilaistenkaan standardien mukaan, eikä sillä ollut voimaa kantaa projekteja kansainväliselle tasolle. Skifanilla on, nyt." Isleifssonilla on managerina käsissään kolme naisartistia, joista yritetään leipoa kansainvälisiä menestyksiä. Yksi heistä on Selma, tämän vuoden euroviisukakkonen. Selman All Out of Luck hävisi niukasti Ruotsin Charlotte Nilssonille. "Selma tekee juuri erinomaista albumia, ei mitään euroviisumusiikkia vaan älykästä kunnon poppia. Hänellä on levytyssopimus Universalin kanssa", sanoo Isleifsson. Euroviisusingle on julkaistu Suomessakin. "Dancen suuntaan orientoitunut Moa puolestaan tekee levyä Warnerin yhdelle alamerkille, ja Svalan levyn julkaisee Euroopassa EMIn omistama Virgin. Svalan musiikki on hyvää mainstream-popia ja hänellä on erinomainen ääni", kehuu Isleifsson. Jos Svala on Celine Dion -genreä, nasaalisti laulaja Moa kuuluu jännittävämpään indie-osastoon. Islantilais-italialainen Emiliana Torrini levyttää puolestaan samalle One Little Indian -merkille kuin Björk. Tuorein levy Love in the Time of Science on julkaistu myös Suomessa. Englanniksi vai islanniksi? Islannissa myydään noin 2,6 levyä asukasta kohden vuodessa, Suomessa 2,1. Maat ovat lähellä toisiaan siinäkin, että levymyynnin kotimaisuusaste on korkea: Suomessa myynnin arvosta 43 prosenttia, Islannissa 42 on kotimaista. Islannissa myös islannin kieli on vahvoilla, kuten Suomessa suomi. Se on hienoa - mutta kansainvälistä läpimurtoa on turha näillä odotella: "Kannattaa muistaa, että Björk teki töitään Englannista käsin. Hänen levy-yhtiönsä on englantilainen ja hän kehitti itseään itse asiassa englantilaisena artistina. Björkin yhteydet islantilaiseen musiikkiteollisuuteen olivat vähäiset", sanoo Isleifsson. "Meillä esimerkiksi radio ei aiemmin halunnut soittaa islantilaisia artisteja, elleivät he laulaneet islanniksi. Ilmassa oli muutenkin aikamoista propagandaa niitä vastaan jotka halusivat kehittää itseään kansainvälisille markkinoille eli tehdä musiikkinsa englanniksi", sanoo Isleifsson. "Nämä artistit eivät todellakaan ole saaneet taustatukea kotimaassaan, mutta nyt tilanne näyttää hitaasti muuttuvan. Niillä jotka haluavat kansainvälisen levytysuran on oltava siihen mahdollisuudet." Kyvyt esiin Reykjavikissa Gus Gus -yhtyeelle kielivalinta on ollut alusta lähtien selvä: englanti. Bändi tuskin muutenkaan on mitenkään leimallisesti "islantilainen" sen kummemmin kuin moni muukaan Islannin kansainvälisille markkinoille tähtäävistä nykybändeistä. Kone-pop ja dance tuntuvat olevan vahvoilla. Gus Gus haluaa olla kansainvälinen, muttei ihan hampaat irvessä: "Olen törmännyt moniin kansainvälisiin bändeihin ja artisteihin, jotka tuntuvat suhtautuvan asiaansa niin vakavasti että he melkein tappaisivat uransa takia", kärjistää Gus Gusin Magnus Jonsson. "Jos emme tekisi tätä, tekisimme jotain muuta joka olisi varmaan yhtä hauskaa", säestää bändin perustajajäseniin kuuluva Baldur Stefansson. Stefansson on tärkeä taustavaikuttaja islantilaisen popin, rockin, multimedian ym. kentällä. Hän toimii Gus Gusin managerina ja monien uusien bändien taustatukena. Tyypilliseen islantilaiseen tapaan miehellä on monia hommia: uusin on musiikkikoordinaattorin työ suuressa oz.com - multimediayrityksessä. 1998 Stefansson kokosi Popp i Reykjavik -levyn, jolla ovat mukana Björkin, Gus Gusin ja Moan ohella LHOOQ, rap-bändi Quarashi, Bang Gang, ekstrovertti laulaja Magga Stina, Sigur Ros, Ensimi ja Surefni. Reykjavikin klubielämässä voi helposti törmätä näihin nimiin, sillä piirit ovat pienet. Viikonloppuisin on vilkasta, mutta arki-iltaisin live-meininkiä tarjoaa tasan yksi paikka, kaupungin vanhin pubi Gaukur a Stöng. Eräänä tavallisena tiistaina osui esimerkiksi kuulemaan teknobändi Surefnia, joka yhdistää tiukkaan konetaustaan rummut, kitaran ja basson sekä jo tunnetumpaa Quarashia, joka räppää hillittömän energisesti - ja islanniksi. Musiikkikustantamo uskoo Islantiin REYKJAVIK - Jos kuvittelee, että Islannissa on vain laavaa, lampaita, kuumia lähteitä ja tulivuoria, kuvittelee väärin. Reykjavikista on tullut ylen trendikäs paikka, ja Islannilla ylipäätään näkyy olevan nyt nostetta myös pop-ympyröissä. Ranskassa on esitelty järjestelmällisesti islantilaista musiikkia ja muotia kuluvan vuoden aikana festivaaleilla ja konserteissa. Maailman suurin musiikkikustantamo, amerikkalainen EMI Publishing järjestää puolestaan 16.10. Reykjavikissa tapahtuman, joka on lähinnä kykyjenetsintätilaisuus levy-yhtiöille. Samalla se on myös paikallinen festivaali. "Tapahtuma on onnekkaan yhteensattuman tulos. Lentoyhtiö Icelandair oli jo ajatellut tehdä musiikkifestivaalin Reykjavikiin, ja kun EMIn suunnitelmasta kuultiin, voimat yhdistettiin", kertoo Baldur Stefansson, joka hoitaa tapahtuman järjestelyjä. Icelandair tukee monia islantilaismuusikoita, mikä näkyy artistien nettisivuilla ja levyillä. Huomionarvoista on, että asialla on nimenomaan EMIn kustantamopuoli, mutta vieraiksi tulee 50-60 kansainvälistä levy-yhtiötyyppiä: "Jos levyihmiset löytävät talentteja, kustantamolla on jo jalka oven välissä", sanoo Stefansson. Hän toivoo, että tapahtuma kasvaisi vähitellen Islannin musiikkiviikoksi: "Ensi vuonna yritämme saada mukaan enemmän bändejä. Tavoitteena on silloin, että festivaali toimisi klubeissa ja baareissa ja mukana olisi ulkomaisia dj-nimiä. Minusta tämä olisi oikeampi suuntaus. Suuret levy- yhtiöt tulevat kyllä tulevat perässä jos artistit ovat täällä." Kuvatekstit: Quarashi räppää islanniksi. Manageri Steinar Berg Isleifsson leipoo parhaillaan kolmea naislaulajaa kansainvälisille markkinoille. Festivaalijärjestäjä ja multimediamies Baldur Stefansson kuuluu Gus Gus -yhtyeen perustajiin.