Helsingin Sanomat 18.05.1999 Teksti Harri Uusitorppa "The South Bank Show" Pikku Myy palaa saagojen saarelle Islantilaisen Björk Gudmundsdottirin salaperäisen äänen selittäminen on melkein yhtä turhaa ja turhauttavaa kuin maailmankaikkeuden käsittäminen. Mistä tulemme? Minne menemme? Ja missä tämä maailmankaikkeus oikein on? Mutta onneksi on. Kuten on Björk, Björkin ääni ja Björkin musiikki. Maailma tarvitsee hänen kaltaisiaan hillittömiä ja hallitsemattomia laulajia ja lauluntekijöitä, jotka eivät halua toistaa toistettua. Maailma tarvitsee hänen kaltaisiaan keskivertaisuutta vastustavia taiteilijoita, jotka eivät ole kiinnostuneita olemaan kaikkien mieleen. Ja maailma tarvitsee myös hänen kaltaisiaan itsenäisiä ja ilmiömäisiä välittäjiä, joita ilman popmusiikki pysähtyisi pian paikoilleen. Mutta kutsua häntä nyt supertähdeksi, kuten tämän englantilaisen henkilökuvan kotimaisessa käännöksessä. Björk - supertähti Islannista (1997) maistuu markkinointikieleltä, jonka kanssa Björkillä ei ole kovin paljoa tekemistä, vaikka hän onkin tavattoman tunnettu tuote, kotimaansa kulttuurin tavaramerkki. Tämä parin vuoden takainen henkilökuva kuuluu ohjelmasarjaan The South Bank Show, joka on Britannian television vanhin kulttuuriohjelma. Melvyn Braggin isännöimää viikoittaista ohjelmaa on esitetty sunnuntaisin jo tammikuusta 1978, jolloin vieraina olivat Paul McCartney, David Hockney, Dennis Potter ja Quentin Crisp. The South Bank Show ei ole siis sellainen populaarikulttuurin markkinamakasiini, johon "tähti" antautuu haastateltavaksi vain siksi, että hän julkaisee uuden albumin tai kirjan tai on saanut viimeistellyksi uuden näytelmän tai näyttelyn. Siinä on sijaa jopa journalismille, vaikka suhteellisen myötäsukaiselle. Christopher Walkerin ohjaamassa Björkissä kolmekymmenvuotiasta laulajaa ja lauluntekijää on käyty kuvaamassa sekä Islannissa, Englannissa että Espanjassa, jossa hän teki kolmannen soololevynsä, Homogenicin. Vaikuttavimmat ja vahvimmat otokset ovat luonnollisesti ihmeellisestä Islannista, jossa Björk seisoo Reykjavikin satamassa, kelluu kuumassa lähteessä, ajaa maastoautolla laavakentällä sekä raahustaa railojen uurtamalla jääkentällä. Björkin tapauksessa nämä hieman kliseiset kuvat antaa anteeksi, sillä hänen musiikkinsa on ollut aina hyvin visuaalista, maisemallista. Parasta Björkissä on silti Björk, joka kertoo kaihertelematta suhteestaan luontoon, kulttuuriin, kansallisajatteluun, teknologiaan sekä taiteen tekemiseen. Jopa levytyssession seuraaminen vaikuttaa perustellulta, sillä se ei ole pelkkää promootiota. Mutta ohjelma ei olisi menettänyt mitään, vaikka laulaja Bonon ja presidentti Vigdis Finnbogadottirin lausunnot olisi leikattu pois. Henkilökuvan helmiä ovat myös kuvanäytteet Björkin elämän eri leikkauspisteistä. Harvinaisin lienee televisiotallenne, jossa yksitoistavuotias Björk esittää muutaman säkeen ensimmäiseltä lastenlevyltään. Äänessä oli saagojen saarten taikaa jo silloin. TV1 klo 22.00. Kuvatekstit: Björkin ilmaisutapaan on vaikuttanut vanha islantilainen puhelaulu.