Helsingin Sanomat - kuukausiliite nro 21/1995 14.10.1995 teksti Antti Isokangas "Viihdeteollisuuden luonnontuote" Uuden levyn mainoskampanjan tehtävä on varmistaa, että islantilaistähti Björk saa olla oma itsensä. Björk istuu Idän pikajunassa ylellisessä hytissään. Legendaarinen Orient Express puksuttaa tasaisesti kohti Venetsiaa. Ikkunan takana Itävallan jylhät Alpit ovat pikku hiljaa kesyyntymässä tasaisemmiksi pohjoisitalialaisiksi maisemiksi. Purppuranpunaiseen paitaan ja valtavaan kirkkaanoranssiin hameeseen sonnustautunut Björk antaa auringon helottaa pyöreille poskilleen ja ryhtyy lääkitsemään edellisillan jälkiä konjakilla ja mustalla kahvilla. Ne tekevät tehtävänsä. Tukalan kuumaan vaunuosastoon ahtautunut pyhäpukuinen toimittajakolmikkokin saa mitä haluaa: tähti alkaa puhua. Useimpien muusikoiden tapaan Björk ei ole erityisen halukas keskustelemaan musiikkielämän bisnespuolesta vaan tyytyy toistelemaan pophaastattelujen ykköskliseitä: kuinka hän tekee levyjä ensisijaisesti itseään varten, kuinka kaikki muu on pelkkää bonusta. "Minusta jokaisen ihmisen velvollisuus on kokea asiat mahdollisimman voimakkaasti, olla vuorollaan täydellisen onnellinen tai täydellisen onneton", hän selittää. "Minä yritän ottaa jokaisesta tunteesta irti kaiken mahdollisen. Jos se tekee minusta kummallisen jonkun silmissä niin siten tekee." Mutta Idän pikajunassa Björk ei ole tunnesyistä. Matka on suuri promootiotempaus, jolla hän markkinoi uutta levyään Post. Laulaja matkustaa junalla kaksi päivää Lontoosta Venetsiaan ja kumpanakin päivänä kyytiin nousee kourallinen eurooppalaisten valtalehtien toimittajia tekemään haastatteluja. "Kaikki tämä on eräänlaisen pelin pelaamista", Björk myöntää. "Haluan että mahdollisimman monet ihmiset ostavat levyni, jotta voisin ensi kerralla tehdä vielä paremman levyn. Jos satun säveltämään laulun, joka tarvitsee taustalleen brasilialaisen sinfoniaorkesterin, haluan että minulla on myös varaa järjestää sellainen levylleni. Ei siinä ole kyse ahneudesta eikä egotripistä." Islantilaiset ovat tunteneet Björk Gudmundsdottirin siitä lähtien, kun hän julkaisi 11-vuotiaana ensimmäinen levynsä. Levystä tuli huima menestys ja pikku Björkistä satujen saaren tunnetuin tenavatähti. Kansainvälisen soolouransa Björk aloitti kesällä 1993 julkaisemalla albumin Debut. Musiikkilehdet tietysti kehuivat persoonallisen Debut'n pystyyn, mutta Björk nyt olikin juurisellainen eriskummallinen kulttiartisti, joista snobistisilla poptoimittajilla on tapana tykätä. Kaikesta huolimatta Debut ryhtyi myymään mukavasti erityisesti Britanniassa ja Human Behaviour-kappaleeseen tehty video pääsi hyvin näkyville musiikkikanava MTV:llä. Sekä popmusiikin ruohonjuuritasolla että levy-yhtiöiden johtoportaissa tajuttiin, että aika on kypsä Björkin kaltaiselle uudelle persoonalle. Käynnistettiin hienovarainen ja tyylikäs, mutta sotilaallisen tehokas markkinointikampanja. Perinteiset popmediat täyttyivät Björkistä ensimmäisenä, mutta pian myös popista vähemmän kiinnostuneet tiedotusvälineet halusivat esitellä yleisölleen sanavalmiin ja valokuvauksellisen uuden tähden. Erityisesti kansainväliset muoti- ja tyylilehdet tuntuivat kilpailevan siitä, kuka saisi kanteensa eksoottisimman kuvan Björkistä. Kesään 1994 mennessä pienestä islantilaisnaisesta oli tullut popmaailman kuumin uusi nimi. Kukaan ei enää hämmästynyt, kun Debut-albumin maailmanlaajuiset muuntiluvut alkoivat lähennellä kolmea miljoonaa kappaletta tai kun Björk nousi lavalle vastaanottamaan Britannian musiikkiteollisuuden Brits-palkinnon vuoden parhaana saislaulajana, tai kun hän esiintyi mallina Jean Paul Gaultierin muotinäytöksessä. Menestyksen myötä Björk on oppinut kontrolloimaan kaikkea työhönsä liittyvää, olipa kyse sitten promootiojulisteista, levyjen kansista tai haastattelupaikoista. Björkin uuden Post-albumin markkinoinnin suunnittelusta vastaa pitkälti toinen laulajan kahdesta managerista, Derek Birkett. Birkettillä on kokemusta onnistuneista julkisuustempauksista, sillä jo Debut-albumin lanseeraus sai palkinnon Britannian musiikkiteollisuudelta vuoden parhaana pr-kampanjana. Nyt tavoitteena on sementoida Björkin asema maailmanlaajuisena supertähtenä ja tuplata Deput'n komeat myyntiluvut. Vaikka Birkett on ideoinut myös Idän pikajunan matkan, toimittajia on lähtenyt kaitsemaan kaksi muuta energistä brittiä. Netty Walker on Björkin toinen manageri, pieni pyöreäkasvoinen nainen; promoottori Paul Bultitude taas näyttää paksuissa pulisongeissaan ja huonosti istuvassa puvussaan käytettyjen autojen kauppiaalta. "Edellinen levy teki läpimurron eri aikoihin eri maissa, mutta nyt haluamme koordinoida kaikki markkinointiponnistelut paremmin", Netty Walker kertoo siemaillessaan ranskalaista kivennäisvettä junan ravintolavaunussa. Walker korostaa erityisesti kuvien merkitystä Björkin myymisessä: kampanjassa panostetaan videoihin ja näkyvyyteen laadukkaissa aikakauslehdissä. Varsinainen lopullinen Amerikan valloitus on kiinni lehtien ja television tuesta, sillä Björkin musiikki ei oikein sovi musiikkilajeihin tiukasti sidottujen amerikkalaisten radioasemien soittolistoille. Kampanja näyttää lupaavalta. Esimerkiksi Vanity Fair ja muotiraamattu Voguen Amerikan-painos ovat juuri ilmoittaneet tekevänsä jutun Björkistä. Manageri kuitenkin korostaa, että julkisuuden laatu on vähintään tärkeää kuin määrä. "Pyrimme vaikuttamaan esimerkiksi siihen, ettei lehdissä kirjoitettaisi liikaa Björkin tyylistä ja muotiyhteyksistä, sillä se vieraannuttaa monia ihmisiä", Netty Walker kertoo. "Haluamme myös kontrolloida tiukemmin sitä, minkälaisia kuvia hänestä otetaan. Yhdessä vaiheessa alkoi nimittäin tuntua siltä, että maailman jokainen designeri halusi suunnitella jotain Björkille ja että jokainen valokuvaaja halusi päästä kuvaamaan häntä. Nyt haluamme huolehtia siitä, että ihmiset näkevät todellisen Björkin, eivätkä stylistien ja valokuvaajien tulkintaa Björkistä." Levyn markkinointisuunnitelmat ulottuvat ainakin pitkälle vuoden 1996 puolelle. Luvassa on muum muassa Björkin konserttikiertueeseen liittyvää promootiota sekä ainakin viisi singlejulkaisua. Postin isoksi hitiksi kaavaillaan Björkin hengästyttävää tulkintaa Betty Huttonin ikivanhasta big band -iskelmästä It's Oh So Quiet, joka tullaan julkaisemaan singlenä sopivasti joulusesongin alla. Haastateltavana Björk on muuttunut vain vähän sen jälkeen kun hän esiintyi vuonna 1989 silloisen yhtyeensä The Sugarcubesin kanssa Seinäjoen Provinssirockissa ja kertoi innoissaan toimittajille osaavansa suomalaisen kansanlaulun. "Minun kultani kaunis on, vaikk on kaitaluinen", Björk muistaa vielä, vaikka sävel meneekin nuotin vierestä. Puitteet ovat kuitenkin kasvaneet kuudessa vuodessa. Debut'n menestys antoi Björkille mahdollisuuden levyttää uusi levynsä Bahama-saarilla. Mukaan otettiin viimeksi Madonnan kanssa työskennellyt huipputuottaja Nellee Hooper ja täysi kolonna maailmanluokan studioammattilaisia. Huipputeknologiasta huolimatta Björk päätyi kuitenkin äänittämään lauluosuutensa öisillä hiekkarannoilla. "Islannissa open laulamaan kiljumalla kilpaa meren ja tuuken kanssa", hän selittää. "Bahamalla minulla oli polkkopimeällä rannalla mikrofoni ja pitkä johto, joten saatoin ottaa kengät pois jaloistani, juosta hiekalla, hyppiä pensaisiin ja laulaa samalla koko albumin lauluosuudet. Se oli niin mahtavaa, että ihoni oli koko ajan kananlihalla." "Levytuottajien oli vain vaikea ymmärtää sellaista", hän kertoo kuin salaisuuden. "He ovat tottuneet ihmisiin, jotka laulavat mikrofoniin." Kuvatekstit: Aito Björk idän pikajunassa 1995. Björk 1990. Björk 1993. Björk 1992.