Helsingin Sanomat  13.02.1999

Teksti Harri Uusitorppa


Björk: "Live - Homogenic"


Musiikkitieteellisessä mielessä islantilainen Björk on luvattoman huono
laulaja. Mutta mistä johtuu, että hänen epävireisyytensä ja 
epätarkkuutensa kuulostaa kuitenkin suurenmoiselta kaikenlaisissa 
yhteyksissä ja yhdistelmissä. Vai onko hänen äänensä välittömän ja 
voimakkaan vaikutuksen selittäminen yhtä toivotonta kuin zenin 
käsittäminen? Se vain on.

Viime joulukuussa päättyneellä Homogenic-kiertueella Björk otti silti 
suuren riskin, sillä hän teki sen poikkeuksellisella kokoonpanolla, 
jonka armoilla oli alasti. Jousiorkesteri Icelandic String Octet ja 
samplaajamiksaaja Mark Bell eivät olisi pystyneet peittämään Björkin 
puutteita, jos siihen olisi ollut tarvetta.

Mutta ei ollut. Björkin ääni kietoutuu konserttisalissakin osaksi sitä 
kiehtovan kieppuvaa kudosta, jonka eripariset osat hiertävät, hankaavat
ja raastavat toisiaan. Homogenic soi hyvin - heterogeenisesti.

David Barnardin oivallisesti ohjaama Homogenic Live kuuluukin niihin 
konserttitallenteisiin, jotka katsoisi mieluiten kunnon kankaalta. 
Televisio on Björkille turhan pieni.


Canal+ klo 19.35