Helsingin Sanomat 17.09.2000 teksti Helena Ylänen "Kuningatar vain Cannesissa" Catherine Deneuve näyttelee työläistä Dancer in the Darkissa CANNES. Catherine Deneuvesta on maailmalla aivan väärä kuva. Tämä Ranskan puolivirallinen kaunotar ja monien elokuvien sulkeutunut, elegantti jääkuningatar on luonnossa suorastaan hupakko. Hän istui toukokuun puolivälissä, Lars von Trierin ohjaaman Dancer in the Dark -elokuvan ensi-illan jälkeisenä päivänä cannesilaisen loistohotellin ikkunattomassa kabinetissa viihdyttämässä vaihtuvia toimittajaryhmiä jutuillaan jo kolmatta tuntia. Puhe kulki ilkamoivan vapautuneesti, eikä hänellä näyttänyt olevan kuin yksi huoli. Hän on ketjupolttaja mutta ei olisi millään kehdannut imeä pitkiä, ohuita savukkeitaan aivan koko ajan. Pienenkin tauon ilmetessä hän livahti sivummalle vetämään tukevat henkoset. Cannesin elokuvajuhlat hyödyntää Deneuven ammattimaista eleganssia vuosi vuodelta yhä enemmän. Hän on vieraana kilpailuelokuvien gaalaesityksissä melkein joka ilta ikään kuin takaamassa, että paikalla on ainakin yksi näyttävän näköinen ja kunnolla puettu ihminen. Tämän vuoden juhlilla hänellä oli poikkeuksellisesti omakin elokuva kisassa. Von Trierin elokuva sokeutuvasta tehtaantytöstä sai festivaalin päätöspäivänä Kultaisen palmun ja pääosan esittänyt islantilainen Björk vielä näyttelijäpalkinnon. Nyt Dancer in the Dark on jo Suomenkin valkokankailla ja kenellä tahansa on tilaisuus nähdä rouva Deneuve Björkin rinnalla tehdastyöläisenä; ja aivan uskottavana. Ei liene yllätys, että ensimmäinen Catherine Deneuvelle esitetty kysymys koski juuri tätä asiaa. "Miltä Teistä tuntui näytellä huivi päässä pumpulisessa työtakissa?" "Ihanalta", kuului vastaus. "Tehdasympäristössä oli ihan mukavaa. Minä olen kätevä ihminen. Teen asioita mielelläni käsin. Hoidan säännöllisesti puutarhaa ja olisin nytkin Chelsean kukkanäyttelyssä ellei Cannesin elokuvajuhlat osuisi aina samaan aikaan." Joku määkäisee hädissään, "mutta Tehän olette kuningatar". Deneuve nauraa ja sanoo, että "kuningatar olen vain pari tuntia vuodessa Cannesissa." Hän intoutuu kertomaan enemmänkin elämästään. Hän kertoo matkustaneensa Islantiin ottamaan vuotta 2000 vastaan saaren henkeäsalpaavissa maisemissa. Hän kertoo myös, että hänellä on lapsenlapsi. "On ihanaa, kun taloudessa on taas pieni lapsi." Jossain välissä hän sanoo myös, että "en ole koskaan välittänyt vakavista miehistä". Lapsia hänellä on kaksi, 37-vuotias poika ohjaaja Roger Vadimin ja päälle 20-vuotias tytär Marcello Mastroiannin kanssa. Hänessä on keveätä iloisuutta, jota yksikään elokuvantekijä ei ole osannut vangita. Ei edes Jacques Demy, joka 1960-luvulla ohjasi hänen tyttömäiset roolityönsä elokuvissa Cherbourgin sateenvarjot ja Rochefortin tytöt. Hän alkaa muistella, miten merkillistä oli viettää viikkoja Länsi- Ruotsin metsäseudulla, missä Dancer in the Darkia kuvattiin. "Sillä oli niin hiljaista. Niin hiljaista ei ole ollut sen jälkeen, kun olin lapsi." Hauskempaa elämä oli kuitenkin sen jälkeen, kun kuvausryhmä siirtyi studioon Kööpenhaminaan: "Kööpenhamina on paljon normaalimpi paikka. Siellä on kahvilaelämää. Joka ilta saattoi mennä ravintolaan syömään ja oluelle." Hän on yrittänyt tasoittaa huhuja von Trierin ja Björkin kuuluisista riidoista. Hän sanoo, ettei sellaisia kuvauksia olekaan, joissa ei riidellä. "Björk teki oikeastaan kahta työtä. Hän näytteli pääosaa ja sävelsi musiikin, lauloi ja valvoi äänityksiä. Lasse vaati häneltä erittäin paljon; yhä uusia ja uusia ottoja. Monena iltana oli yksinkertaisesti kyse siitä, että Björk oli lopen uupunut. Hänellä ei ollut enää mitään annettavaa. Ja koska hän ei ole näyttelijä, hän ei pystynyt suoriutumaan tekniikan avulla." Deneuve puhuu työstään paljaasti ja avomielisesti. Hän on sanonut toisessa yhteydessä rakastavansa kuvauksia. Tutustuminen kuvauspaikkaan ja vaiheittainen pääsy sisään ohjaajan maailmaan ja työtapaan on hänen mukaansa kerta kaikkiaan hauskaa. Nyt hän sanoo, ettei vie koskaan roolia kotiin. "Minä en koskaan antaudu roolille. Sehän se ongelma on aina ollutkin..." "Voin olla masentunut kuvausten jälkeen, mutta roolia en kuljeta mukanani." Roolivalinnoista puhuessaan, hän sanoo yhtäkkiä: "Kasvoni ovat aina olleet ongelma. Tällaisissa säännöllisissä piirteissä ei ole mitään linjaa tai yksityiskohtaa, josta saisi otteen ja jota korostamalla voisi muuntaa itseään. Ilman meikkiä kasvoissani ei ole luonnetta. Nyt, iän myötä, niihin on tullut hiukan viivoja, joihin voi tarttua." 56-vuotiaana hän on kevyessä päivämeikissä raikas ja hyvin kaunis. Hänessä on sulokkuutta, jota puhetapa ja ääni korostavat. Hän suhtautuu vaatteisiinsa yhtä ammattimaisen tyynesti kuin kasvoihinsa. Hän ilmoittaa asiallisesti, että jakkuna oleva läpikuultava miesten paita on Yves Saint-Laurentin kevätmallistoa. "Kauhean suosittu malli." Sormessa pyörii jättiläistimantti, joka on ranskalaislehtien mukaan lainassa jalokiviliikkeeltä. Hän nousee ja kiiruhtaa sandaalien naulanterävät korot kilisten pois. Ovensuusta hän huikkaa vielä, että housut (yksinkertaiset, mustat) ovat Gabbanan. Kirjoittaja tapasi Catherine Deneuven Cannesin elokuvajuhlilla toukokuussa. Elokuvaa Dancer in the Dark esitetään Helsingissä elokuvateatteri Maximissa klo 12.45 (su), 15.30 (ei ti), 18.15, 21. Tietokulma Ranskan virallinen kaunotar Catherine Deneuve (s. 22.10.1943) on esiintynyt noin 90 elokuvassa urallaan, joka alkoi 14-vuotiaana elokuvassa Les Collégiennes. Hänen uransa ratkesi puoli tusinaa elokuvaa myöhemmin 1963 Jacques Demyn ohjaaman Cherbourgin sateenvarjojen myötä. Tässä lauletussa rakkaustarinassa hänellä oli ensi kerran suuri rooli suuressa menestyksessä. Hän on kertonut päättäneensä vasta Demyn kanssa työskennellessään jatkaa alalla, jolle hän oli ajautunut siskonsa Françoise Dorleacin vanavedessä. Vuonna 1965 ja 1966 valmistuivat ne kaksi elokuvaa, jotka ovat luoneet mielikuvaa hänestä: Roman Polanskin Inho, jossa hän esitti skitsofrenia tyttöä, ja Luis Buñuelin Päiväperho, jossa hän esitti päivisin prostituoituna työskentelevää porvarisrouvaa. 1968 hän teki François Truffautin kanssa Mississipin velhon. Toisen kerran hän oli Truffautin filmin pääosassa 1980 valmistuneessa Viimeisessä metrossa. 1981 alkoi yhteistyö André Téchinén kanssa, jonka elokuvissa Deneuve on esittänyt itseään nuorempiin miehiin rakastuvaa porvarisrouvaa, lesboa ja imagonsa kannalta jotain vieläkin shokeeraavampaa: arkiseen villatakkiin pukeutunutta viehättävää, keski- ikäistä naista. Viime vuosikymmeninä Deneuve on ollut Ranskan puolivirallinen eleganssin suurlähettiläs, jota tarvitaan joka kevät Cannesin festivaaleilla antamassa juhlille oikea säväys, mutta myös ranskalaisen muodin (Yves Saint-Laurent) ja kosmetiikan (Chanel) valtakunnallisena airueena. 1990-luvulla Deneuve on tehnyt 19 elokuvaa. Ohjaajien joukossa ovat olleet Manoel de Oliveira, Raul Ruiz ja nyt viimeksi Lars von Trier. Eniten palkintoja hän on kuitenkin saanut Regis Wargnierin Indokiinasta ja Nicole Garcian keski-ikäisen naisen tutkielmasta Place Vendôme. Nämä molemmat on esitetty Suomessakin. Kuvatekstit: Catherine Deneuve (vas.) ja Björk juhlivat Dancer in the Darkin ensi- illassa toukokuussa Cannesissa. Päiväperho on Catherine Deneuven uran tärkein elokuva.