Helsingin Sanomat 20.05.2000 teksti Kati Sinisalo "'Sata kameraa ei ole paljon!'" Lars von Trierin mielestä paras musikaali on suora lähetys Dancer in the Darkissa ihannetta tavoiteltiin sattuman ja pienten videokameroiden avulla CANNES. Lars von Trier on jälleen huomion keskipiste Cannesissa. Kaksi vuotta sitten hän hätkähdytti rujolla Dogma-elokuvallaan Idiootit, nyt tuomisina oli suurten tunteiden musikaali Dancer in the Dark. Festivaalilla ehdittiin viikon päivät juoruta Trierin ja Björkin, elokuvan tähden, hurjista riidoista sekä siitä, että he eivät halua olla toistensa kanssa missään tekemisissä. Sitten Dancer in the Darkin ensi- illassa nähtiin, että Trier halasi Björkiä. Voi miten liikuttavaa... Poikki! "En minä halannut Björkiä, yritin kuristaa hänet!" Lars von Trier vastaa. Hän on selvästi tyytyväinen Björkin suoritukseen, mutta tarinalla ei ole onnellista loppua. "Koska Björk ei ole näyttelijä, hän joutui tuntemaan, mitä roolihenkilö tuntee. Se oli hyvin rankkaa, ja minä toimin siinä pyövelinä. Mutta se oli ainoa tapa, eikä elokuvasta olisi tullut yhtä hyvää, jos se olisi tehty helpommin." Trier sanoo myös, että he ovat molemmat itsepäisiä ihmisiä. "Luulemme tietävämme kaiken, olemme aina olleet oman itsemme herroja. Ja kummallakin meistä oli kommunistivanhemmat, joista ei ollut mitään vastusta." Björkin uskollista ystävää näyttelevä Catherine Deneuve piti lehdistötilaisuudessa - jonne Björk ei saapunut - kauniin puheen, jossa hän pyysi toimittajia keskittymään itse elokuvaan. Seuraavana päivänä Trier joutuu kuitenkin yhä uudestaan selittämään välirikkoa. "Kuvasin itse, ja videokameralla pääsee todella lähelle näyttelijöitä. Siinä on melkein kuin hypnotisoija. Niin käytettynä kamera on voimakas väline, ja ehkä se oli Björkille välillä liian voimakas. Hän reagoi väkivaltaisesti." Tässä prosessissa ohjaajan uteliaisuudella ei ole rajoja, ja jos näyttelijä ei osaa niitä asettaa, liikutaan hyvin aroilla alueilla. Lopputulos on uskomattoman hieno, mutta sen hintana oli ystävyys, Trier myöntää. Deneuvella on sen sijaan ollut vain hyvää sanottavaa ohjaajastaan. Hän sai 25-vuotiaalle mustalle naiselle kirjoitetun roolin. "Catherine totesi: hienoa, sellaista en ole ennen esittänytkään", Trier kertoo. "Ja tämä oli ensimmäinen kerta hänen urallaan, kun hän improvisoi." Von Trier jatkaa Dancer in the Darkissa Breaking the Waves -elokuvassa aloittamaansa kertomusta pyhistä yksinkertaisista, uhrautuvista naisista. Lehdistötilaisuudessa hän pyysi sitä anteeksi ja vakuutti, ettei kyse ole naisten halventamisesta. Haastattelussa Trier yrittää selittää vähän enemmän: "Kaikissa elokuvissani on kyse ihanteen ja todellisuuden törmäyksestä. Jos pääosassa on mies, kaikki päättyy kaaokseen. Mutta, jostain syystä, jos päähenkilö on nainen, ihanne voittaa. Miehet yrittävät epätoivoisesti löytää logiikan avulla tien ulos kaaoksesta, kun taas naiset luottavat tunteisiin... Ehkä olen vanhanaikainen, kun ajattelen näin." Matkustamista ja väkijoukkoja pelkäävä Trier sanoo olevansa rauhallisempi kuin kaksi vuotta sitten Cannesissa. "Luultavasti se johtuu lääkityksestä." Viimeksi Trier pääsi Cannesiin Sound of Musicin voimalla. Hän kuunteli sitä koko automatkan Tanskasta Rivieralle. Elokuvassa Björkin esittämä Selma saa lohtua arkeensa samoista lauluista. "Musikaalissa ei koskaan tapahdu mitään kauheaa", sanotaan elokuvassakin. Trier rikkoo tätä sääntöä. "Se olikin elokuvan suurin haaste, yrittää istuttaa tragedia musikaaliin. Musiikki on suurenmoinen väline tunteiden ilmaisuun, kuitenkin musikaaleissa harvoin käytetään sitä niin. Musikaalit ovat lähempänä operettia kuin oopperaa. Ehkä tämä on oopperamaisempi," Trier selittää. "Laulu ja tanssi ei ole tässä pelkkää eskapismia. Selma sulkee silmänsä ja ajattelee: oi, musikaalissa tämä elämä näyttäisi tältä." Trier halusi myös tehdä kursailematonta melodraamaa, joka olisi silti tunnetasolla uskottavaa. "On sääli pudotella koko ajan atomipommeja, jos kukaan ei silti tunne mitään", Trier toteaa melodraaman kuluneista konsteista. "Hyväksyn melodraaman vain, jos uskon sen henkilöihin." Käsivarakameralla kuvatusta, "dogmaattisesta" realismista elokuva liukuu hälyn ja melun kautta fantasiaan. Musikaalijaksojakaan ei kuvattu tavanomaisesti. Niissä käytettiin sataa pientä videokameraa, jotka aseteltiin ympäri kuvauspaikkaa. Trierin tavoitteena oli saada musiikkinumerot talteen yhdellä otolla: "Sata kameraa ei ole paljon!" "Todellinen tämän ajan musikaali ei olisi elokuva vaan suora lähetys. Haluamme nähdä oikeita ihmisiä, jotka tekevät virheitä, haluamme yhä lähemmäs jotakin elävää. Emme halua manipulaatiota", Trier julistaa. Elokuvan pääkuvaaja Robby Müller nimittää sitä, mitä tavoiteltiin, "sattuman lahjoiksi". Hän tunnustaa inhoavansa musikaaleja: "On naurettavaa, että musiikki alkaa yhtäkkiä kuin salama kirkkaalta taivaalta. Mutta Dancer in the Dark on eri juttu, kaikki on realistisempaa." Müller joutui määrittelemään työnsä uudelleen. "En ollut enää keskipiste, joka ilmoittaa, kun ollaan valmiita kuvaamaan. Olimme koko ajan valmiita, satoi tai paistoi. Piti toimia vaistolla, löytää itsestään lapsen uteliaisuus. Se oli hienoa, sillä vanhoihin rutiineihin ei pidä jäädä roikkumaan." Koreografi Vincent Paterson on samaa mieltä. Hän suunnitteli tanssit kuin Selma olisi kuvitellut ne, hiukan kömpelöiksi. "Viisi vuotta sitten en varmaan olisi pystynyt siihen, sillä olisin hermoillut siitä, mitä kriitikot sanovat." Yksi seitsemän minuutin musiikkinumero kuvattiin kahdella eri tavalla, siis 200 kameralla, kuusi ottoa kummastakin. Kuvaa kertyi 140 tuntia, Paterson laskee. "Silloin on pakko käyttää sattumaa, valita esimerkiksi kamerat kaksi ja viisi." Patersonia ei vaivaa sekään, että koreografiasta saattoi päätyä elokuvaan melkein pelkkiä lähikuvia: "Säännöt on tehty rikottaviksi." Ihanteena oli siis sattumien kuljettama suora lähetys, mutta todellisuus törmäsi siihen: yksi otto ei riittänyt, eikä elokuvassa Trierin mielestä ole kuin muutama hetki, jossa on päästy lähelle hänen ihannettaan. "Täytyy tunnustaa, että parhaiten toimivat ne musiikkinumerot, joissa kontrolli on säilynyt", Trier sanoo. Trierin tuotantoyhtiö Zentropa on laajentamassa toimintaansa Amerikkaan ja dokumentteihin. Trierin tuottaja Vibeke Windeløv sanoo, että seuraavaksi Trier tehnee komedian, jossa on paljon miehiä ja vain vähän naisia. Myös tv-sarja Valtakunta odottaa lopetustaan. Cannesissa kiertävät lisäksi huhut, että Trier ohjaisi pornoelokuvan. Trier itse sanoo olevansa hyvin väsynyt ja pitävänsä vuoden lomaa elokuvanteosta. "Kannatan yhdyntöjä, onhan minulla neljä lasta. Mutta ensimmäistä kertaa elämässäni olen tyhjä. Minulla ei ole mitään suunnitelmia." Kuvatekstit: "Kun kuulin ensi kertaa Björkiä, se kuulosti oudolta. Ei ihme, sillä kuuntelen yleensä tanskalaista poppia, joka on paljon yksinkertaisempaa", Lars von Trier tunnustaa.