Helsingin Sanomat  18.10.1997

Teksti Harri Uusitorppa


Hiertää, raastaa, raatelee


Björk: "Homogenic". Mother. 130 mk. (Polygram)


Björk Gudmundsdottirin salaperäisen saundin selittäminen on yhtä turhaa 
ja toivotonta kuin zenin käsittäminen. Sen suurenmoisuudesta voi 
oivaltaa osan vasta sitten, kun sitä ei edes yritäkään ymmärtää. Se 
pakenee sanoja ja selittämistä.

Se on.

Niin. Kuin. Tämä. Ääni.

Ääni. Tässä.

Siksi on suunnilleen yhdentekevää missä yhteydessä tai missä 
yhdistelmässä sen voimakkaan välittömyyden kuulee. Kun. Kuulee.

Homogenicilla Björkin ääni kietoutuu osaksi kiehtovaa kieppuvaa kudosta, 
jota kuljettavat aavemaisesti soivat aidot jouset sekä 
syntetisaattoreilla muokatut beatit, drum'n'bass. Tämä on 
eloelektroniikkaa, mutta myös merkillisen "dialektista".

Björk ei pyri mihinkään suureen synteesiin vaan antaa eriparisten osien 
hiertää ja hangata, raastaa ja raadella. Homogenic on, musiikillisessa 
mielessä, hyvin heterogeeninen, ja päälle päätteeksi ilman popmusiikissa 
palvottuja koukkuja ja kertosäkeitä. Se on jo jotain.

Rohkea ja rohkaiseva Homogenic ei ole tyylissään toki täydellinen, mutta 
mikä oikein olisi? Käsittämättömän kuvitteleminen on kiinnostavampaa. 
Eikö olekin?