Helsingin Sanomat 09.10.1995 Teksti Ilkka Mattila "Live - Göteborg" Björk on elämänsä keikkakunnossa Göteborg - Maailman tunnetuin islantilainen ei tunnu liikoja kumartavan pohjoismaiselle yhteistyölle. Poplaulaja Björk Gudmundsdottir soitti viime viikonloppuna Euroopan kiertueensa ainoat Skandinavian keikat Oslossa, Göteborgissa ja Kööpenhaminassa. Suomalaiset järjestäjät jäivät taas nuolemaan näppejään, vaikka optimistisimpien arvioiden mukaan Björk olisi täyttänyt Helsingissä jäähallin katsomon. Göteborgissa paikalle saapui lauantaina 6000 ihmistä. Konserttipaikasta Helsingin juhlaviikkojen Huvilasta häiriintyneet asukkaat voivat nähdä vain painajaisia. Musiikki soi keskellä Göteborgia, linja-autoaseman naapuriin pystytetyssä teltassa. Sten Sturegatanin asukkaat saattoivat tähystellä kotoaan teltan oviaukoista suoraan lavalle. Yleisölle tapahtuma oli oluttelttoineen ja tilapäisine vessoineen kuin talvihorroksesta muutamaksi tunniksi herätetty kesäfestivaali, ja tunnelma olikin aivan eri luokkaa kuin talvikauden kalseissa jäähallikonserteissa yleensä Ei myönnytyksiä Illan ohjelma olisi toki lämmittänyt mieltä melkein missä tahansa. Björkin sooloura on edennyt alkurysäyksen jälkeen hienosti; kesällä julkaistu Post on komea albumi, jonka laulut kestävät ehkä vieläkin pidempään kuin ensialbumin. Björk ei tee myönnytyksiä, ja niinpä Post on ollut myyntimenestyksenä huomattavasti esikoista vaatimattomampi. Debut-albumin jälkeisillä kiertueilla Björkillä oli mukanaan melko perinteinen kokoonpano, joka jäljitteli levyn teknohenkisiä svoituksia. Sointi jäi välillä aika vaisuksi. Nyt lavalla oli Björkin lisäksi vain rumpali, kaksi dj-kosketinsoittajaa ja hanuristi, ja tutuksi tulleet hitit pistettiin riemukkaasti palasiksi. Niinpä ensilevyn upea intialaissävyinen Venus As A Boy kuultiin nyt vain cembalon säestyksellä, ripeä house-hitti Big Time Sensuality oli gospeliin vivahtava urkuballadi, ja Crying massiivisesti sykkivä latinalaisdub. Omalaatuinen kokoonpano oli täyttä Björkiä: ennakkoluulotonta ja formaatteja rikkovaa, mutta teknisesti hallittua. Varsinkin haitari onnistui paikkaamaan onnistuneesti sekä jousisektiota että house-kuvioita sahaavaa urkua. Björkin musiikillinen tausta on jazzeineen ja hardcorepunkkeineen tyypillisen ei-angloamerikkalainen. Se poptradion puute, joka amerikkalaisista ja briteistä tuntuu oudolta ja jota usein tarjotaan syyksi suomalaisen popin junttiuteen, voi olla myös sanoinkuvaamaton rikkaus. Björkille ei tunnu tuottavan minkäänlaisia tuskia yhdistää kansanmusiikkia, intialaisia tabloja, teknoa ja jazzia. Nykyaikainen tanssirytmi tuntuu olevan hänen musiikissaan tärkein yksittäinen raaka-aine. Silti Björk moukaroi nurin myös ne asenteet ja uskomukset, joihin monet teknon ja housen tekijät ovat pikavauhtia luutuneet. Useimmille Björk on kaikesta huolimatta ensisijaisesti ainutlaatuinen laulaja ja esiintyjä. Lavalla hänen äänensä hurja potentiaali tulee parhaiten esiin. Björk ei haparoi eikä laula nuotin vierestä, ja koko puolitoistatuntisen konsertin ajan hänen laulussaan riitti sekä selkäytimeen tunkevaa voimaa että hillittyä hyrinää. Jungle on myös live-musiikkia Elämänsä keikkakunnossa olevaa Björkiä lämmitteli lontoolainen Goldie. Jungle-musiikin ensimmäiseksi tähdeksi nimetty dj-artisti on nostanut junglen Britannian underground-klubeilta yleismaailmalliseksi poptrendiksi. Toisin sanoen maailmasta ei löydy toista artistia, joka olisi yhtä cool ja hip kuin Goldie. Lukemattomien taustanauha-artistien ja tylsän näköisten teknopäiden jälkeen uutta elektronista tanssimusiikkia on opittu pitämään huonona livemusiikkina. Goldie onnistui murtamaan tämänkin ennakkoluulon. Timeless-albumin pitkät ja monivaiheiset kappaleet olivat omiaan lavalla: mustan musiikin klassikkojen joukkoon voimalla menevä Inner City Life tarjottiin keikan aluksi 20-minuuttisena versiona! Perinteiseen elävään musiikkiin Goldien progejunglen kytki bassokitara, mutta teknisenä suorituksen omaa luokkaansa olivat lauluosuudet. Soulmaisten junglefraasien luikauttaminen ei onnistu kylmiltään rokkipohjalta; kaikki tonaaliset instrumentit kun soittvat useimmiten osuuksiaan keskenään eri sävellajeissa, eikä yksikään ole sama kuin melodialla. Vaikeus sinänsä ei riitä Goldien nerokkuuden perusteeksi. Kiivaiden breakbeatien takana velloo itse asiassa barbituraattimaisesti vaikuttava ambient jazzäänimeri. Kahden keskenään täysin vastakkaisen voiman törmäyksessä on kiehtovaa räiskettä. Kuvatekstit: Ilmiömäinen ääni ja levollinen lavaliikehdintä ovat Björkin konserttien odotetuinta antia. Goldie (takavasemmalla) yhdisti tanssirytmit ja yhtyesoiton.