Hämeen Sanomat  18.4.2003

Teksti Kari Salminen

arvio 5/5


"Vespertine Live at ROH - YLE1"


Haltia Björk oopperassa


Islantilainen Björk on aikamme merkittävimpiä musiikintekijöitä, mutta
hänen imagonsa on aika epäilyttävä.

Björk on tehnyt itsestään sukupuolettoman olennon suoraan ihmesaduista.
Hän on peikko metsän juuristoista ja haltia tämän maailman 
pikkumönkijöiden joukosta. Joskus häntä on kuvattu perin juurin 
islantilaiseksi, jääkenttien ja kuumien lähteiden ristiriitaiseksi 
kasvatiksi.

Kukin saa muodostaa mielikuvansa itse, mutta konserttitaltiointi Björk 
oopperassa (2001) saa ainakin tämän testikatsojan ihmettelemään, millä 
ihmeen tavalla Björk muka on terveempi ilmestys kuin Michael Jackson.

Musiikki onkin sitten toinen juttu. Lontoon kuninkaallisen oopperan 
tiloissa avautuva esitys lähes salpaa hengen. Yli 50-henkinen 
sinfoniaorkesteri kutoo komeat taustat. Eskimokuoro laulaa taustalle 
etniset pohjat.

Kari Hotakaisen näköinen konevelho ja hänen yhtä eksperttimäinen 
kaverinsa tuottavat tietokoneella elektroniset äänimaisemat ja rytmit,
joista levyjen Björkin aina helposti tunnistaa. Naispuolinen harpun 
soittaja on draaman kohtalotar, melkein aikuinen nainen lasten 
planeetalla.

Björk laulaa kuin säännöt tunteva mutta niistä piittaamaton vintiö. Hän 
näyttää luovan omat sääntönsä sitä mukaa kun etenee.

Edelleen täytyy ihmetellä sitä, miten näin seesteisesti raivokas 
avantgarde-musiikki voi olla niin suosittua kuin on. Ehkäpä nuoret 
kuulijat ovat nyt fiksumpia nyt kuin menneinä vuosina. Progressiivisen 
rockin kulta-aikana ei olisi tullut kysymykseenkään, että näin vaativa 
musiikki olisi noussut listoille.

Suurin osa tänään kuultavista lauluista on peräisin Vespertine-
albumilta. Vanhoista hiteistä etenkin Human Behaviour soi kuin 
värisyttävä viesti jostain tämän ajan ja paikan tuolta puolen.