Hämeen Sanomat 04.11.2000 Teksti Heikki Ikonen "Dancer in the Dark" Tulitikkutehtaan tyttö Amerikan kultamaassa Eurooppalaisen elokuvan yksityisajattelija ja kulttuuriradikaali Lars von Trier, jonka viime elokuvat ovat muistuttaneet lähinnä loistavasti ohjattuja kotivideoita, on tainnut yllättää itsensäkin tekemällä musikaalin. Eikä edes mitään musikaalin parodiaa, vaan aidosti amerikkalaisen musikaalin perinteeseen nojaavan musiikki- ja tanssielokuvan, jonka ytimenä hehkuu islantilainen laulajatähti Björk, joka on tehnyt myös elokuvan musiikin. Siihen yhtäläisyydet tosin loppuvatkin, onneksi. Kun perinteinen musikaali tarjosi kepeitä ja koristeellisia päiväunia ihanasta elämästä amerikkalaisessa paratiisissa, levittää von Trier kankaalle amerikkalaisen unelman mustimman kääntöpuolen. Köyhä tsekkisiirtolainen Selma on muuttanut poikansa kanssa Amerikkaan paremman elämän toivossa. Onnenmaan virkaa saa toimittaa asuntovaunu rähjäisen teollisuuskylän laidalla ja liukuhihnatyö metalliverstaalla. Iloa elämän ankaruuteen tuovat rakkaat amerikkalaiset musikaalit, joiden tähtenä hän laulaa ja tanssii kuvitelmissaan. Sitten ystävä pettää ja ryöstää hänet. Selman tarina on traaginen sosiodraama heikon ja sinisilmäisen ihmisen hyväksikäytöstä ja avuttomuudesta yhteisön kostonhimon edessä. Teema on tuttu monista kirjoista ja elokuvista -- tarina on kuin versio Aki Kaurismäen Tulitikkutehtaan tytöstä -- mutta se ei kalvenna elokuvan tylyä voimaa. von Trier kiristää katsojan tunneruuvin pohjaan Selman kohtalon julmuudella ja epäoikeudenmukaisuudella, jolle luo kontrastin hänen enkelimäinen viattomuutensa ja avuttomuutensa sekä äärimmäinen uhrivalmiutensa poikansa puolesta. Vaikka Dancer in the Dark on syvästi koskettava elokuva, se on kaukana halvasta nyyhkydraamasta. Kerronta on viileän etäännytettyä, se luottaa katsojan tunneherkkyyteen ja arviokykyyn; alleviivaavaan hehkutteluun se sortuu vain kun Selma nujerretaan oikeussalissa. von Trier on aina ollut loistava ihmiskuvaaja, joka tietää etteivät aidot tunteet ja draama synny henkilöihin samastumalla vaan tarkalla kerronnalla. Poptähti vakuuttaa Poptähtiä on maailman sivu käytetty valkokankaan magneetteina vaihtelevalla menestyksellä. Laulajatähti Björk tekee elokuvadebyyttinsä poikkeuksellisen vaikuttavasti osoittaen paitsi omaa lahjakkuuttaan myös von Trierin kyvyt henkilöohjaajana. Selman muotokuva on jokaista detaljia myöten vahva ja tosi, kaikkein dramaattisimmissakin tilanteissa. von Trier käyttää hienosti musikaalien todellisuuspakoista sentimentalismia kuvaamaan Selman naiiviutta ja hänen unelmiensa julmaa ristiriitaa ympäristön ja kohtalonsa kanssa; keino ei tosin ole uusi, sitä käytettiin vielä vaikuttavammin Dennis Potterin loistavassa televisiosarjassa Pennejä taivaalta. Tässä mielessä elokuva on antimusikaali, mutta silti koreografiat ammattitanssijoineen ovat näyttäviä, unohtamatta tietenkään Björkin upeaa ääntä ja musiikkia. Musikaalikohtauksissa von Trier myös luopuu anarkistisesta estetiikastaan, mutta halveksii muualla edelleen kamerajalustoja, kuvasommittelua, linssien tarkennuksesta, valaisua ynnä muuta "porvarillista krumeluuria". Heiluva, suttuinen kuva on pahimmillaan kuin istuisi 60-luvun bussissa pitkin mäkisiä härkäteitä. Tämä von Trierin mahaa vääntävä puberteettinen taideradikalismi sekä kerronnan turha rönsyily rasittavat jälleen muuten hienoa elokuvaa. ELOKUVAT: Hämeenlinna Maxim: Dancer in the Dark. Käsikirjoitus ja ohjaus Lars von Trier. Pääosissa Björk, Catherine Deneuve, Peter Stormare. Kuvatekstit: Lars von Trierin elokuva Dancer in the Dark on kuin versio Kaurismäen Tulitikkutehtaan tytöstä: tarina heikon ja sinisilmäisen ihmisen hyväksikäytöstä ja avuttomuudesta yhteisön kostonhimon edessä.