Etelä-Saimaa  08.11.2000

Teksti ???


"Dancer in the Dark"


Kunnes hiljaisuus koittaa


Äidin rakkaus lapseensa lienee myyttisimpiä ja samalla pyhimpiä 
ihmiskulttuurin elementeistä. Suurinta elämässä on uhrautua 
jälkikasvunsa puolesta.

Kirkkaamman kruunun saaminen kuolemalla on Lars von Trierin Dancer in 
the darkin keskeinen teema. Se on tuttu jo ohjaajan Breaking the waves -
elokuvasta. Nyt marttyyrius saa kuitenkin suuremmat mittasuhteet, onhan 
kyse uhrilahjasta, jolla äiti lunastaa poikansa näkökyvyn.

Itsensä uhraavan äidinrakkauden ohella elokuva kasvaa kaikkivoipaiseksi 
kertomukseksi lojaalisuudesta, ystävyydestä ja petturuudesta. Tarinan 
rakentamisen tasolla tärkeäksi nousee äänimaisema ja kiintyminen siihen.

Palkitun Dancer in the darkin vastaanotto on ollut ristiriitainen. Se on 
helppo ymmärtää, sillä taiteellisesti kunnianhimoisen elokuvan tarina on 
varsin naiivi ja kaukana uskottavasta.

Sokeuteen johtavasta silmäsairaudesta kärsivä siirtolaisnainen Selma 
työskentelee tehtaassa monessa vuorossa. Tehdastyön ohella Selma puurtaa 
muutakin, sillä hän tarvitsee rahaa poikansa silmäleikkaukseen, Selman 
sairaus kun on sortiltaan periytyvää.

Maan hiljaisiin lukeutuvan Selman vuokraisäntä hyväksikäyttää sekä 
naisen hyväuskoisuutta että säästöjä. Kahden epätoivoisen ihmisen 
kohtaaminen johtaa pienistä rikosuutisista tuttuun tulokseen: kaikki 
asianosaiset kärsivät.

Vuokraisäntä kuolee ja Selma saa kuolemanrangaistuksen. Lunastus odottaa 
hirttolavalla.

Dancer in the dark on yksinkertainen tarina yksinkertaisista ihmisistä. 
Elokuvan ansiot ovat haastavassa toteutuksessa, mikä sekin on omiaan 
vastaanoton kaksijakoisuuteen. Varmaa on vain se, että kylmäksi ei jää 
kukaan, siksi voimallisia kuvia von Trier loihtii Robby Müllerin kameran 
eteen.

Von Trier laati taannoin tiukat säännöt elokuvan tekemiselle. Ohjaajan 
dogma-kausi on takana, mutta kuvakielessä on vielä viitteitä vanhasta, 
sen verran paljon on käsivarakameralla kuvattuja, pinnaltaan rosoisia 
lähikuvia. Toteutus on rohkea ja, mielenkiintoista kyllä, 
samanaikaisesti sekä luotaantyöntävä että mukaansatempaava.

Dancer in the darkin kuvakerronnan ohella tempoilee myös sen lajityyppi. 
Elokuva on omalaatuinen sekoitus melodraamaa, musikaalia ja 
sosiodraamaa.

Melo- ja sosiodraamana elokuva kuljettaa repivien ja voimakkaiden 
tunteiden äärelle. Musikaalijaksojen tehtävänä on päästää katsoja 
pahasta ja niillä onkin ihmeellisen vapahduttava vaikutus.

Musiikkiepisodien kuvat ovat piristävän raikkaita ja musiikki omituisen 
vangitsevaa, vaikka vaikuttaakin äärettömän simppelisti aikaansaadulta. 
Kunnia koukkuunjäämisestä kuuluu pääosasuorituksen lisäksi elokuvan 
musiikista vastaavalle Björkille. Tähden intensiivinen, joskin vaativa 
ääni takoutuu tajuntaan yhdessä rujon rumpukoneen kanssa.

Lars von Trierin Dancer in the dark on monella tavalla puhutteleva 
elokuvallinen kokeilu. Äänilajin sävyn säätäköön jokainen itse.