Anna nro 37/2000 teksti Ilpo Musto "Björk oli kolme vuotta Selma" Tämä oli ainutlaatuinen kokemus, mutta olen syntynyt tekemään aivan jotakin muuta, kertoo Björk ensimmäisestä elokuvastaan Dancer in the Dark. - En kuulu niihin, jotka muuttuvat ohjaajan sormien näpsäytyksestä näyttelijäksi. Minulta kesti kaksi vuotta muuttua Selmaksi ja vuosi palautua omaksi itsekseni. Musiikki on se, mistä ammennan elinvoimani. Selma tulee idästä. Hän rakastaa musikaaleja. Aina kun elämä käy liian kovaksi, Selma kuvittelee, että hän on musikaalissa, edes pienen hetken verran. Björk tulee pohjoisesta. Hän rakastaa musiikkia. Se on hänen uskontonsa, temppelinsä. Tälläkin hetkellä Björkin alitajunnassa soi hänen mieltään rauhoittava musiikki. Yhtäläisyydet eivät ole sattumaa. Islantilainen poplaulaja Björk on Selma Lars von Trierin Cannesin elokuvajuhlien Kultaisen Palmun voittaneessa elokuvassa Dancer in the Dark.: -Minun oli kai pakko näytellä Selmaa, sillä Lars kirjoitti käsikirjoituksensa aika paljon minun elämääni pohjautuen, Björk sanoo. - Kun hän pyysi minua säveltämään musikiin elokuvaansa, emme olleet koskaan tavanneet. Silti hän tiesi, että minä olen työtä tekevä nainen, minulla on pieni poika ja minäkin rakastan Sound of Musicia, aivan kuten elokuvan Selma. Selma on Amerikkaan muuttanut siirtolainen, joka elättää pientä poikaansa tekemällä töitä pikkukaupungin tehtaassa. Selman näkö alkaa mennä, mutta rahaa silmäleikkaukseen ei ole. Kaiken kurjuuden ja ahdingon keskellä Selmalla on musikaalinsa. Ankeimmankin päivän jaksaa, kun saa kuvitella laulavansa ja tanssivansa Sound of Musicissa. Tanskalainen von Trier on tunnettu omaperäisistä elokuvistaan, kuten Breaking the Waves ja The Idiots. Dancer in the Dark tulee olemaan yksi vuoden puhutuimmista elokuvista, ja se jakaa ihmiset. On niitä, joiden mielestä elokuva ei ole tavallista kotivideota kummempi. Toiset ovat sitä mieltä, että Kultainen Palmu on täysin ansaittu ja että Björk on tehnyt aivan uuden aluevaltauksen. Tässä haastattelussa Björk kertoo elokuvan ristiriitaisista tekovaiheista. Sinulla näyttää olevan päällä sama puku kuin Cannesissa elokuvasi ensi- illassa. Onko sillä jokin tarkoitus? - Olen aina ollut tällainen. Minulla on yksi tai kaksi suosikkiasua, joita pidän niin kauan, että ne kuluvat rikki. Kun ystävät alkavat huomautella asiasta on aika ostaa jotain uutta. Se toimii hyvin, kun olen kiertueella, ei tarvitse koko ajan miettiä, mitä laittaisi päälle. Tämä on nyt tällä hetkellä minun sunnuntaimekkoni. Roolisuorituksestasi päätellen Selman näytteleminen oli varmasti hyvin liikuttava kokemus. Miltä sinusta tuntui, kun näit elokuvan ensimmäisen kerran? - Kuvausten jälkeen palasin kotiin Islantiin ja minulta meni ehkä yhdeksän kuukautta, ennen kuin sain Selman ulos systeemistäni. Mutta koska tein elokuvaan myös musiikin, koin elokuvan katsomisen eri tavalla kuin ystäväni, jotka itkeä pillittivät vieressäni. Musiikki oli tässä elokuvassa minulle tärkein tekijä, ja kuuntelinkin ensiesityksessä korva tarkkana, miten kaikki toimi. - Olen siinä mielessä ärsyttävä perfektionisti, että en ole tyytyväinen, jos homma ei toimi niin kuin haluan. Vielä Cannesin ensi- illan jälkeenkin minun oli pakko miksata kaksi raitaa uudelleen. Lars von Trier on hieman eksentrinen ja erilainen ohjaaja kuin muut. Itse olet myös aika voimakastahtoinen, miten te kaksi oikein tulitte toineen keskenänne? - Minulle se ei ollut ongelma, koska olen tehnyt töitä hyvin erilaisten ihmisten kanssa. Vartuin punk-aikakautena, ja tuon ajan anarkistinen elämänasenne on vieläkin perusta kaikille ystävyyssuhteilleni: kukaan ei sanele toiselle, mitä pitäisi tehdä. - Silloinkin kun tein töitä hyvin eri tavoin ajattelevien ihmisten kanssa, kuten Spike Jonze, Chris Cunningham tai Michel Gondry, joka on tehnyt minulle kuusi videota ja nyt tekee ensimmäistä kokoillan elokuvaansa, emme ole koskaan keskustelleet siitä, kuka päättää ja mistä. Meillä on sellainen kirjoittamaton sääntö, että annamme toisillemme mahdollisimman paljon liikkumatilaa. Mutta toisaalta, jos toisella on ongelmia, niin tulemme avuksi. - Ehkä sillä, että olen Islannista, on paljonkin tekemistä tällaisen elämänfilosofian kanssa. Meillä taksikuskit ja presidentit seisovat samassa jonossa nakkikioskilla eikä kukaan halua komennella toista. Maa on ollut 600 vuotta siirtomaa, ja sen takia me emme tunne hierarkiaa. Vähän samalla tavalla kuin irlantilaiset, me emme osaa käyttää valtaa hyväksemme. Olen ollut pari kertaa U2:n kiertueella ja pojilla on ollut iso 400 hengen armeija töissa, mutta heitä on pelottanut antaa käskyjä. - Larsin työskentelytapa on lyvin erilainen, hyvin hierarkinen. Jokainen tietää mita tehdä hänen organisaatiossaan. Tunsinkin joskus, että hän oli kuin joku Napoleon Bonaparte, kun taas mina olin Peppi Pitkätossu. Kun sävelsit ja levytit musiikin elokuvaan, teitkö sen Björkinä vai Selmana? - Elokuvan teossa mukana oleminen antoi minulle kaksi aivan uutta kokemusta. Ensinnäkin olen tehnyt jo kolme soololevyä ja olen saanut levyn tekoon liittyvästä narsismista... hieman tarpeekseni. Minusta olikin nyt tosi jännää hypätä ulos itsestäni ja olla välillä kuin satelliitti. Luettuani käsikirjoituksen sävelsin kappaleet hyvin nopeasti, mutta tunsin ensimmäistä kertaa aikamoista tuskaa. Se oli minulle vierasta, koska elämäni on ollut hyvin onnellista ja kaikki unelmani ovat toteutuneet. Selman unelmista sen sijaan ei koskaan tullut totta. - Kun sävelsin musiikkia tunsin, että se tuli Selman sisältä. Meillä on kyllä aika paljon yhteistä, mutta hän on ehkä sisäänpäinkääntyneempi kuin minä. Sen takia tunsin, että musiikki tuli hänen pimeastä sisimmästaän, sielusta, joka ei ole nähnyt koskaan auringon valoa. - Kuvaukset olivatkin kokonaan eri juttu. Ne alkoivat vasta vuosi sen jälkeen, kun olin säveltänyt musiikin. Oli kuin olisin hypännyt kallion kielekkeeltä enkä olisi ollut varma, selviänkö hengissä. Et halunnut ensin näytellä lainkaan Selmaa, mutta muutit sitten mielesi. Miksi? - En ole koskaan pitänyt itseäni näyttelijänä. En halua mitenkään kerskailla, mutta olen saanut jatkuvasti elokuvatarjouksia jo ihan alusta asti. Moni kai ajattelee, että jos joku on hyvä lavalla yleisön edessä, hänen on pakko olla hyvä myös kameran edessä. Se on täyttä roskaa, sillä on kyse eri asioista. Musiikissa on kyse hyvin henkilökohtaisista asioista, ja kun olen lavalla ja kappale alkaa, olen kuin jossain näkymättömän kilven takana. Se kilpi suojelee minua. Kaikki muusikot ovat samanlaisia. Minulle musiikki on ollut erittäin tärkeää jo pienestä asti. Ja huomasin sen taas tehtyäni tämän elokuvan; musiikki on minulle kuin uskonto, oma temppelini. Se on koko ajan läsnä ja täyttää 70 prosenttia alitajunnastani. Tälläkin hetkellä päässäni soi laulu, josta saan lohtua ja tukea. - Halusin näytellä Selmaa sillä päätin, että vihdoinkin jonkun pitää puhua meidän introverttien, yksinäisten ihmisten puolesta. Vietin koko lapsuuteni yksinäisyydessä, mutta olin aivaassa, täyden euforian valassa. - Yhteiskunta tuomitsee yksinäiset ja lokeroi heidät luusereiksi, häviäjiksi. Minusta asia on päinvastoin, yksinäiset ihmiset voivat olla hyvin riippuvaisia itsestään. Jos minun pitäisi valita sata parasta elämänkokemustani, niin 90 niistä olen varmasti kokenut yksin. - Aluksi en ollut kyllä yhtään innostunut Selman näyttelemisestä, mutta Lars sai minut suostuteltua. Hän kertoi, ettei minun tarvitse näytellä Selmaa, vaan että Selma olisi vain fyysinen jatke musiikilleni. Kasvoinkin sitten jotenkin orgaanisesti yhteen Selman kanssa. Hänestä oli helppo pitää, koska hän oli niin neitseellisen puhdas. Loppujen lopuksi minusta tuntui, että ymmärsin Selmaa paljon paremmin kuin Lars itse. Se on ehkä hieman tuhmasti sanottu, mutta totta se on. Oliko sinulla Larsin kanssa erimielisyyksiä elokuvan musiikista? - No me tietysti keskustelimme elokuvan musiikista paljon ennen projektin aloittamista, varmasti yli vuoden. Kun oli aika ryhtyä säveltämään, kuuntelin häntä 5-6 päivää ennen kuin aloitin työt. Minusta on yhtä haastavaa toteuttaa toisten visioita kuin omia ideoitani. - Larsin mielestä Selma oli tyhmä ja yksinkertainen ja sen takia musiikin piti myös olla yksinkertaista. Minä taas olin sitä mieltä, että kaikessa yksinkertaisuudessaan Selma oli aikuinen nainen ja että musiikin piti sen takia olla runollista ja älyllistä. - Larsin kanssa oli kiva tehdä töitä myös sen takia, että hänellä on aika simppeli musiikintaju. Huomasin kerran hänen toimistossaan, että hän kuunteli Roxettea ja Celine Dionia, joiden musiikki on aika kaukana siitä, mitä itse edustan. - Ajattelinkin silloin kauhuissani, että tämän miehen takia minä olen nyt uhrannut kolme vuotta elämästäni. - Mutta Lars antoi minulle juuri sen, mitä tarvitsin, sillä kun luin elokuvan käsikirjoituksen kyyneleet silmissäni tiesin, mitä hän ajoi takaa. Olen opiskellut musiikkia kymmenen vuotta, ja akateemiset opettajat voivat olla aika tylsiä snobeja. Larsilla saattaa olla hieman yksinkertainen musiikkimaku, mutta minusta musiikissa tunne on paljon tärkeämpää kuin tekninen osaaminen, Voisitko sanoa, että musiikkisi kautta olit myös elokuvan toinen ohjaaja? - No, en nyt menisi sanomaan niin. Lars teki käsikirjoituksen ja halusi välttämättä minut Selman rooliin siksi, että hän halusi jonkun, joka olisi hänen kanssaan eri mieltä asioista. Hän jopa lähetti minulle vaaleanpunaisen tyynyn, jossa luki isoin kirjaimin Lupaan koko tämän projektin ajan kertoa Larsille omat mielipiteeni asioista, muuten Lars aikoo manipuloida minua. Oletko koskaan omassa elämässäsi joutunut uhraamaan jotakin niin kuin elokuvan Selma tekee? - Hmm, en tiedä. Olen hyvin onnekas, sillä minulla on iso perhe ja paljon hyviä ystäviä Islannissa. Tunnemme toisemme hyvin ja olemme olleet toistemme lasten kastajaisissa ja sukulaisten hautajaisissa. Olemme aika eksentristä porukkaa muihin verrattuna. Eikä kenenkään ole tarvinnut uhrata mitään saadakseen jotain muuta. - Yksi asia tulee kuitenkin mieleeni. Nelisen vuotta sitten raivostuin suunniltani, kun eräs toimittaja alkoi haastatella poikaani suorassa tv- lähetyksessä tullessamme ulos lentokoneesta. Tulin hyvin aggressiiviseksi. Se oli minulle outo kokemus, koska en ole luonteeltani lainkaan aggressiivinen. Mutta sitten tajusin, että äidinvaistonihan se pani minut suojelemaan lastani. Ehkä siinä oli kysymys jonkinlaisesta uhrauksesta - samalla tavoin kuin luonto panee äidit suojelemaan pentujaan. Sinun piti konsertoida elokuussa mm. Helsingissä, mutta peruutit konsertit, miksi? - Koko homma meni sellaiseksi, että ihmiset luulivat minun lähtevän omalle konserttikiertueelle. Mistään sellaisesta ei ollut kysymys. Minua on viime aikoina kovasti kiinnostanut kuorolaulu ja teinkin kolmesta vanhasta kappaleestani kuorosovitukset, jotka esitimme Islannissa uuden vuoden aattona. - Nyt oli tarkoitus lähteä Arvo Pärtin ja ison orkesterin kanssa konserttikiertueelle ja yhtenä osana konserttia olisivat olleet nämä minun esittämäni kolme kappaletta. Tajusin kuitenkin, että olisi väärin sekä minua että kaikkia muita kohtaan, jos joutuisin rasittamaan orkesterikiertuetta omilla ajatuksillani. Minä en näe mitään rajaa popmusiikin ja muun musiikin välillä, mutta valitettavasti vielä on paljon ihmisiä, joiden mielestä raja on selvä eikä sitä pidä ylittää. Eli se siitä. - Sitä paitsi en halunnut enää olla tekemisissä vanhan musiikkini kanssa. Uusi levyni edistyy nyt hyvää vauhtia. Oletko itse nähnyt Sound of Musicin, johon elokuvaasi on verrattu? - Se on ensimmäinen elokuva jonka muistan. Olin noin kolmen vanha ja opettelin You're Sixteen Going on Seventeen - laulun ulkoa vaikka en ymmärtänyt edes sanoja. Sound of Music kuuluu ehdottomiin suosikkeihini, niityillä kirmaileminen on ollut minusta aina hauskaa. Voisitko kuvitella joskus säveltäväsi musiikin johonkin toiseen elokuvaan? - Kyllä varmasti. Minusta se olisi hienoa. Itse asiassa Spike Jonze pyysi minua tekemään musiikin elokuvaansa Being John Malkovich ja mietinkin sitä vakavissani. Sitten Lars sanoi minulle, että jos en näyttele Selmaa niin koko elokuvasta ei tule mitään. Eli se kaatui siihen. Onneksi Spike löysi toisen tyypin, sen kaverin, joka teki musiikin Fargoon. Onko sinulla kiinnostusta näytellä enemmänkin - tämän ensimmäisen kokemuksesi jälkeen? - Ei yhtään. Tämä projekti vei kolme vuotta elamästäni ja oli lähellä tuhota suhteeni. Tämä oli elämäni suurin uhraus enkä halua tehdä sitä toistamiseen. En kuulu niihin, jotka muuttuvat ohjaajan käskystä näyttelijöiksi. Minulta meni kaksi vuotta muuttua Selmaksi ja vuosi palautua itsekseni. Täma oli minulle "kerran elämässä" -kokemus, olen syntynyt tekemään aivan jotain muuta. Olen tyytyväinen, kun saan viettää päiväni pimeassa huoneessa - jos tuloksena on hyvää musiikkia. Islannin hallitus halusi lahjoittaa sinulle haluamasi saaren mutta et ottanut sitä vastaan, miksi? - No, koko homma ryöstäytyi käsistä ja siitä nousi Islannissa aika iso haloo. Olen asunut viimeiset kaksitoista vuotta sataman läheltä ostamassani talossa ja olen aina haaveillut omasta talosta jollakin kallion kielekkeellä. Kuulin tästä saaresta ja halusin ostaa sen kovalla työllä hankkimillani rahoilla. Sitten sana lähti kiertämään ja pian sain kuulla, että minulle oltiin lahjoittamassa saarta ihan ilmaiseksi. - Isäni on työväenliikkeen johtajia, ja olen tottunut siihen, että meillä jokainen tienaa oman elantonsa. Olen ollut täissä 11-vuotiaasta lähtien ja hankkinut kaiken mitä omistan omilla rahoillani. Mutta Islannissa minua pidettiin hieman snobina, kun en ottanut tarjousta vastaan, ja sainkin selitellä ihmisille, ettei mistään snobbailusta ollut kyse. Entä Cannes, nuori Björk-punkkari ei varmasti niihin kemuihin olisi lähtenyt... ? - Kamalaa, eikö olekin... Kun filmasimme elokuvaa, meillä oli Tanskassa talo käytössämme ja se oli aina täynnä Islannista tulleita ystäviäni. Kun sitten kuulin, että elokuva osallistuu Cannesin festivaaleille, ensimmäinen reaktioni oli, että sinnehän tämä tyttö ei lähde. - Mutta uteliaisuuteni heräsi ja ajattelin, että mikä ettei, mennään sinne porukalla ja pidetään hauskaa. Olinhan sentään rehkinyt kolme vuotta elokuvani eteen ja olen siitä ylpeä. Niinpä teimme itsellemme hauskoja vaatteita ja ostimme koruja niin kuin tyyliin kuuluu ja hyppäsimme lentokoneeseen. - Aluksi olin tietysti hieman epäröivä ja näyttelin kai kovista. Mutta sitten huomasin, miten vilpittömän onnellisia ranskalaiset olivat siitä, että olin paikalla. Heille koko juttu merkitsi paljon enemmän kuin se glamour, josta olemme lehdistä tottuneet lukemaan. Olin aika liikuttunut, kun vanhat ihmiset tulivat onnittelemaan minua ravintoloissa ja kertomaan, miten he tunsivat jonkun, joka oli voittanut Kultaisen Palmun joskus vuosia sitten. Cannes oli loppujen lopuksi hyvin miellyttävä kokemus. Björkin elokuvaan säveltämä musiikki Selmasongs julkaistaan näinä päivinä. Kuvatekstit: Björk esiintyi Cannesissa harlekiiniasussa, joka on hänen tämän hetkinen lempiasunsa. Lars von Trier ja Björk suostuivat samaan kuvaan Cannesissa, vaikka ovatkin ilmiriidassa. Björk esittää Selmaa ja Catherine Deneuve hänen parasta ystävänsä. Selma sekaantuu rikosjuttuun, poliisin roolissa David Morse. Selma päätyy Tsekkoslovakiasta Washingtonin osavaltion takametsiin.