Aamulehti 08.09.2000 Teksti Markus Määttänen "Dancer in the Dark" Lars von Trier syöksee Björkin amerikkalaiseen painajaiseen Elokuva Kun dogmaohjaajien kuningas Lars von Trier tekee musikaalin, se kolisee kuin ratapiha ja näyttää rujolta kuin eristysselli. Aivan kuin tanskalainen olisi upottanut koko laulavan ja tanssivan elokuvan lajin happokylpyyn ja katsonut, mitä siitä jää jäljelle. Dancer in the Darkista päätellen - olennainen. Lars von Trierin käsikirjoittama ja ohjaama Dancer in the Dark kohoaa heiluvine, kaurapuuromaisine pintoineen vuoden repivimmäksi elokuvaelämykseksi. Von Trier sekoittaa alkemistina Sound of Musicin magian Krzysztof Kieslowskin Dekalogin viidennen osan oksettavuuteen. Dancer in the Darkin sytyttäjänä on von Trierin aiemmista elokuvista, Idiooteista (1998) ja Breaking the Wavesista (1996) tuttu tarinan totaalinen armottomuus. Grimmin sadut ovat von Trierin draamaan verrattuna kevyttä kamaa. Silti rosoisuudesta ja julmuudesta tunkee läpi jumalainen kauneus. Von Trier ei ole musikaalissaan viitsinyt enää liikoja vouhkata luomallaan Dogma-aatteella. Von Trierin 1995 saneleman Dogma-julistuksen piti vapauttaa elokuva tietyistä "tendensseistä", kuten score-musiikista, keinovalaistuksesta, kamerajalustoista ja ohjaajamyytistä. Jo Dancer in the Darkin alkusoitto kumpuaa mustuudesta niin hivelevän kohottavasti, että pelkästään siitä voisi joku dogma-aatteeseen hurahtanut ohjaaja huitaista von Trieriä. Hurmaavasta overturesta, kuten koko elokuvan musiikista, kasvoista, sielusta, vastaa islantilainen pophaltijatar Björk. Jos von Trier on sytytin, Björk on bensaa, joka polttaa filmin pysyvästi tajuntaan. Infernaalinen melodraama Björk on Selma, tshekkoslovakialainen emigrantti, yksinhuoltajaäiti, joka työskentelee lavuaaritehtaalla 1960-luvun alun Amerikassa. Selma elää korvillaan. Hän sovittaa ympäristönsä äänet mielessään klassisten Hollywood-musikaalien laulu- ja tanssinumeroiksi. Raskaan tehdastyönsä ohessa hän myös harjoittelee paikallisen Sound of Music -esityksen pääosaa. Selmalla on kuitenkin paha ongelma. Hän on sokeutumassa. Sama sukurasite uhkaa hänen nuorta poikaansa. Selma on tullut Amerikkaan ansaitakseen tarpeeksi rahaa poikansa näön pelastavaa leikkausta varten. Oman näkönsä hän on valmis uhraamaan. Selmaa ympäröivät hyviltä vaikuttavat ihmiset. Töissä häntä yrittää varjella onnettomuuksilta Catherine Deneuven esittämä Kathy. Töiden jälkeen hänestä haluaisi pitää huolta enkelimäinen Jeff, jota tulkitsee kerrankin ilman psykopaatin elkeitä ruotsalainen Peter Stormare. Selma asuu poikansa kera asuntovaunussa Billin (David Morse) ja Lindan (Cara Seymour) pihamaalla. Bill on poliisi, joka Selman ollessa töissä pitää huolta hänen pojastaan. Yksi Selman ystävistä pettää hänet julmimmalla mahdollisella tavalla, eikä von Trier petoksen seurauksissa säästele. Musikaalin ohella ohjaaja on painanut puristimeensa myös melodraaman kovimman ytimen ja tiristänyt niistä helvetillisen litkun. Niin katkeran, että von Trierin ja Björkin välit menivät kuvauksissa täysin solmuun. Vaikka elokuva voitti tänä vuonna Cannesissa Kultaisen palmun, totesi väsynyt von Trier, ettei se ollut sen arvoista. Björk taas ilmoitti, ettei enää koskaan tee toista elokuvaa. Tämä ei ole ihme, kun von Trier on rutistanut säveltäjäpeikon kasvoja sadalla videokamerallaan kuin sitruunaa, suurimman osan kuvauksista vielä melkein poskessa kiinni. Taivaallinen musikaali Von Trierin infernoa vasten Björkin laulu ja hänen outo liikkumisensa, josta Vincent Paterson on jalostanut myös Dancer in the Darkin karheat joukkokoreografiat, tuntuvat sitäkin taivaallisemmilta. Varsinkin I've seen it all -laulu, jonka Björk esittää yhdessä Peter Stormaren kanssa ratapenkalla, hiljaa ohi rullaavan junan vierellä, on mestarillinen suoritus, täysi unelma. Von Trier ei avantgardistisuudestaan huolimatta halveksu tippaakaan klassisia musikaaleja. Hän on jopa kaivanut Joel Greyn steppaamaan yhteen oman musikaalinsa iloisimmista numeroista. Grey voitti 1973 Oscarin seremoniamestarin osastaan Bob Fossen Cabaret -musikaalissa. Von Trierin mikstuura uppoaa katsojaan kuin kalanmaksaöljy. Dancer in the Dark voi maistua pahalta, mutta se korjaa takuulla kaikki tunteidenpuutostilat, oli kyse sitten liian laimeasta ilosta tai surusta. Von Trierin musikaali on niin sydänverestä viljelty, että siitä riittää roimasti evästä koko lopun elokuvavuoden keveyteen. Dancer in the Dark Tanska/Ruotsi 2000 Ohjaus ja käsikirjoitus: Lars von Trier Kuvaus: Robby Müller ja Lars von Trier Leikkaus: Franqois Gédigier ja Molly Marlene Stensgaard Musiikki: Björk Pääosissa: Björk, Catherine Deneuve, David Morse, Peter Stormare, Cara Seymour Hällä 1: ensi-ilta tänään klo 17.30 ja 20.15 Kesto: 2 h 20 min Kuvatekstit: Tanssija pimeässä. Lars von Trierin musikaalissa sokea kohtalo saa Selman (Björk) laulamaan myös poliisimies Billin (David Morse) lämpimässä syleilyssä.